Sirkus Sariola 1951

Sirkus Sariolan ilmoitus Helsingin Sanomissa 9.8.1951.

Vuonna 1951 Sirkus Sariola lähti liikkeelle 23 taiteilijan voimin. Kolme heistä oli suomalaisia. Koko henkilökuntaa oli kaikkiaan 60. Nelimastoiseen telttaan mahtui 2 000 henkeä. Sirkusta johti Unto Sariola. Juontajana toimi taikurina ja vatsastapuhujana tunnettu Mr. Bruno eli Bruno Nurmi (aikaisemmin Johansson).

Ohjelmalehtisestä löytyy seuraavat artistit:
Tanssivia hevosia – Kolmen hevosen valssi
Pless – tunnetut kansainväliset klovnit
Minimum ja Maximum – hevosten taidonnäyte
2 Arlongs – ilmatasapainoakrobatiaa
Dayelma-baletti
Mr. Paganus – huippuluokan taitovoimistelua
Sarah Garyth – nainen leijonanhäkissä
2 Iwarnos – uhkarohkea lentotrapetsiesitys, syöksytrapetsiesitys
Jack Atkins – mestaritaskuvaras
Briantes – portugalilainen hevoskorkeakoulu
2 Arlongs – ekvilibristiesitys parterrissa
Docky – jalkapalloa pelaavat Dogi-koirat

Yksi suomalainen oli Mr. Paganus. Eero Paganus esiintyi jossain vaiheessa myös Kyösti-poikansa kanssa. Eero Paganus esiintyi myös suomalaisissa filmeissä. Kyösti Paganus kertoi, että hänen serkkunsa oli Esa Timonen eli laulaja Robin. Mr Paganus lahjoitti esiintymisvälineensä Robinille.

Bruno Nurmi-Johanssonin (3.9.1900–12.3.1979) äiti toivoi pojasta pastoria, mutta pappia hänestä ei tullut, sen sijaan myöhemmällä iällä taitava sanankäyttäjä taikurina. Nuoruusvuosinaan hän toimi teatteri- ja elokuva-alalla järjestäjänä ja apulaisohjaajana. Hän toimi myös useaan otteeseen ulkomaisten sirkusseurueiden korvaamattomana yleisjärjestäjänä. Hän oli sujuvasanainen kuuluttaja ja hallitsi täysin venäjänkielen. Vuonna 1974 Nurmi sai ensimmäisenä suomalaisena taikurina ja sirkustaiteilijana valtion taiteilijaeläkkeen.

Sirkus- ja estraditaiteilija, kuplettilaulaja ja klovni, suomen lyhin mies Pikku-Kalle eli Karl Hydén toimi ilmeisesti paussiklovnina, joka esiintyi lähes jokaisessa ohjelmanumeron välissä ja sen vuoksi hänen nimeään ei ohjelmalehdessä näy sen ajan tavan mukaan. Kuvia hänestä löytyy useitakin vuodelta 1951. Mittaa Pikku-Kallella oli 118 cm.

Tanskalaisen Jack Atkinsin oikea nimi oli Tommy Iversen. Tunnetuimmaksi hän tuli taiteilijanimellä Gentleman Jack. Avustajana toimi vaimo Majlis (os. Karlsson), joka käytti taiteilijanimeä May.

Saksalaisen Pless-klovniduon parrakkaan jäsenen nimi oli Lowy. Valkoisen klovnin nimeä en tiedä.

Moskovan Suuri Sirkus 1968

Klovni Karandash (kuva ylhäällä) oli suurin tähti vuoden 1968 Moskovan Suuren Sirkuksen vierailulla Helsingissä ja Tampereella. Karandashista kerron myöhemmin lisää.

Yllättävää on se, että Bruno Nurmi-Johanssonia ei mainita missään. Monen muun toimen lisäksi hän hoiti kuulutuksia esiripun takaa. Taikurina ja vatsastapuhujana tunnettu Mr. Bruno hallitsi täysin venäjänkielen. Hän joutui sen vuoksi hoitamaan monia käytännön asioita, jopa hankkimaan sahanpurut. Bruno ansaitsee myös oman juttunsa myöhemmin.

Ohjelman esittelyssä kiintyy huomio alkuun ja loppuun. Alkuesittelystä käytetään nimitystä Prologi ja loppuparaatia nimitetään Epilogiksi. Kirjallisuudestahan nämä termit ovat tutumpia.

Vuoden 1968 ohjelmalehti on 32-sivuinen. Yli puolet sisällöstä on ilmoituksia. Silmiinpistävää on ravintolamainosten runsaus (23 ilmoitusta). Alkoholimainontaakin oli vielä siihen aikaan.

Maaliskuun 1. päivänä tässä blogissa oli juttua Moskovan sirkuskoulusta. Tässä vuoden 1968 ohjelmalehdessä kerrotaan asiat hiukan toisin. Täsä lehdessä kerrotaan, että Moskovan sirkus- ja estraadiopisto perustettiin 1927. Koulussa opiskelee nyt 450 sirkustaiteilijaa. Kouluun hakee vuosittain 2500 henkilöä, mutta vain 70–80 hyväksytään. Kaikki nyt Suomessa esiintyvät artistit ovat tämän koulun kasvatteja lukuunottamatta tiikerinkesyttäjä Aleksanderia.

Tiikerinkesyttäjä Aleksander kertoo lehdessä, että hänen 8 tiikeriään syövät esityspäivinä 80 kiloa jauhelihaa ja muina päivinä ne ovat dieetillä ja juovat litran maitoa kananmunan kera. Aleksanderilla on kokemusta myös leopardeista ja mustista panttereista.

Moskovan Suuren Sirkuksen palveluksessa kerrotaan olevan 7500 taiteilijaa, jotka kiertävät maailmaa 70–80 hengen ryhmissä. Vuoteen 1970 mennessä on Neuvostoliittoon tarkoitus perustaa 50 uutta sirkusta.

Areenan läpimitta on 13 metriä. Sen pohjalla on punaista savea kerros, sen päällä saven ja sahajauhon sekoitusta ja päälimmäisenä kerroksena sahajauhoa. Esityksen valaistukseen tarvitaan 65 lamppua, joiden teho vaihtelee 1000–3000 wattia.

Kommentit:

Moskovassa on ollut kaksikin sirkuskoulua. Toinen on perinteinen Moskovan sirkuskoulu ja Suomessa vierailleissa esityksissä on ollut kai perinteisesti siellä koulutettuja artisteja. Siellä opetetaan perustekniikkaa. Toinen on estradikoulun nimellä kulkeva ja minun käsittääksen sen funktio on se, että jo ammatissa olevat sirkustaiteilijat voivat harjoitella siellä itselleen uuden numeron ammattitaitoisessa ohjauksessa.

MA
...............................................

Tässä jutussa näkyy hyvin Klovni Karandashin tyypillinen hattu. Kyseessä on muodoltaan sokeritoppahatun mutta tyyliltään kulkurihatun musta yhdistelmä. Karandash oli tyypiltään kulkuriklovni. Hänen maskinsa on minimalistinen. Karandashin hattu samoin kuin aikaisemmin esitellyn Oleg Popovin lippalakki olivat vuonna 2002 näyttteillä Turun Linnassa maakuntamuseon järjestämässä Yhtä Sirkusta -näyttelyssä. Tai ehkä kyseessä olivat ne kopiot, koska varsinkin Popvovin hatulla on näyttelyesineenä kysyntää.
MA