Helmikuussa 2012 näin Venäjällä Pietarin Sirkuksessa ensimmäisen kerran pingviinien esiintyvän. Mitään yksilösuorituksia ei siinä numerossa nähty, mutta niiden vaappuva kävelytyyli sai kaikkien naamat hymyyn. Ja lauma pysyi aina tiiviisti kasassa. Mukavan näköistä touhua se oli. Toinen asia on, oliko hauskaa itse linnuilla
Internet kertoo pingviineistä näin: Pingviineihin kuuluu luokittelusta riippuen noin 17 lajia, joista kaikki elävät eteläisellä pallonpuoliskolla. Pingviinit eivät osaa lentää, mutta ne ovat sopeutuneet merielämään ja ovat hyviä uimareita. Ne syövät kalaa, mustekaloja ja äyriäisiä, joita ne pyydystävät sukeltamalla. Suomen sana pingviini perustunee joko englannin tai ranskan vastaavaan sanaan. 1500-luvun lopun englannissa penguin on tarkoittanut sekä ruokkien heimoon kuuluvaa pohjoisen lentokyvytöntä siivetöntä ruokkia että etelän pingviinejä, ja sen alkuperäksi on arveltu kymrin valkeaa päätä tarkoittavia sanoja pen gwyn. Toisaalta ranskan samoihin aikoihin käyttöön tulleen sanan pingouin on tulkittu juontuvan latinan sanasta pinguis ’rasvainen, lihava’. Suomeen sana on tullut ruotsin kautta 1800-luvulla, joskin tuolloin on käytetty usein myös omaperäisiä nimityksiä kuten nahkahanhi, lihavauikku ja rasvauikko.
.
