Kulkuriklovni

Kulkuriklovni (Tramp Clown) on yksi monista karaktääriklovnien (Character Clown) hahmoista. Muita paljon käytettyjä ovat myös poliisi, vahtimestari, vanha mies jne.

Kulkuri esiintyy lähinnä yksin. Hänen liikkumistyylinsä on yleensä jotenkin koomista. Tunnetuin kulkurihahmo lienee ollut elokuvista tuttu Charlie Chaplin. Sirkuksessa häntä on sitten matkinut toinen Charlie, nimittäin Charlie Rivel. Kolmas tunnettu tramp-klovni lienee ollut amerikkalainen Emmet Kelly Sr, jonka maskikin muistutti huolimatonta maankiertäjää.

Yläkuvassa Sirkus Finlandiassa pari vuotta sitten esiintynyt Jyrki Nousiainen oli tällainen kulkuriklovni. Samoin alakuvan ratkiriemukas mustatakkinen Jigalov, jonka vieressä Aukusti-klovni David Larible Monacossa 2006.

Klovnityyppejä on monia muitakin. Harlekiini esiintyy salmiakkiruutukuvioisessa asussa, miimikko viestii sanattomasti elehtimällä, hovinarri on se pelikorteista tuttu Jokeri jne. jne.

Aukusti ja Valkoinen klovni

Tässä ovat ehkä yleisimmät klovnityypit: Valkoinen klovni ja pari Aukustia. Joku Sirkus Finlandian vanhoista parroista ehkä tunnistaa ketkä siinä poseeraavat. Augustiksi kutsutaan punanenäistä ja isokenkäistä epäonnistujaa. Hänen tehtävänsä on kompuroida yksinkertaisissakin asioissa. Lapset oivaltavat sen ja antavat katsomosta usein vinkkejä Augustille, miten pitää toimia. Klovninumerot ovatkin vuorovaikutteisia eli interaktiivisia niin kuin nykyään sanotaan. Esiintyjät pelaavat peliä katsojien kanssa.

Augustin partnerina on usein Valkoinen klovni (engl. white face clown). Hänellä on sokeritoppamainen hattu, valkoseksi maalatut kasvot, korostetut kulmakarvat ja säkkimäinen, paljettikoristeinen, hamemainen puku. Valkoinen klovni dominoi eli määräilee ja hallitsee Augustia. Hän on hahmona jotenkin sukupuoleton. Asu muistuttaa hametta, mutta esittäjä on kuitenkin usein mies. Näiden hahmojen synnystä on monia erilaisia tarinoita.

Usein klovnit esiintyvät ryhmässä, missä on yksi valkoinen klovni ja kaksi Augustia. Näin varsinkin silloin, jos kyseessä on musikaalinen klovninumero. Saksalainen sirkusalan sanakirja käyttää kakkosaugustista nimeä Kontra-Augusti. Vaikka Augustien kohtalona onkin pääasiassa epäonnistua, on heillä aina joku taito, missä he päihittävät valkoisen klovnin. Se voi olla vaikka soittaminen.

Alakuvassa yksi tämän hetken tunnetuimmista Valkoisista klovneista Yann Rossi. Veljensä Maurin Rossin kanssa he muodostavat klovniparin The Rossyann.

Kommentiti:


Siinäpä Pete valkoisena, Carlo edessä oikealla ja Kykki takana. 80-luvun alkupuolta.
t. Kykki
- - - - - - - - - - - - - - - - -
Kiitos tiedoista. Trumpetti kädessä on siis Carlo Bergman ja saksofonin kanssa Jukka Rossi eli Kykki. Mutta mikä oli Peten oikea nimi?
Kari Nieminen
- - - - - - - - - - - - - - - - -

Pete = Stefan Bergman :)
- - - - - - - - - - - - - - - - -

.

Klovnit

Klovninumeron tarkoitus on laukaista katsojissa muiden numeroiden aiheuttamia jännitystiloja. Klovninumerot siis pyrkivät rentouttamaan katsojaa naurun avulla. Kun ihminen nauraa, niin hänen sisällään olevat jännitystilat laukeavat. Lapset eläytyvät erilaisiin klovnitemppuihin helpommin kuin aikuiset ja kun lapset nauravat niin se tartuu aikuisiinkin. Nauru on tarttuva tauti. Sirkuksen pyöreä maneesi auttaa tässä tilanteessa. Ihmiset näkevät, miten muut reagoivat samaan tilanteeseen.

Vahingonilo on yksi asia, joka ihmistä kummasti hymyilyttää. Vahingonilo on kaikkein luonnollisinta – siinä ei ole yhtään teskentelyä tai kateutta mukana. On hauskaa katsella kun joku tekee maneesilla itsestään selviltä tuntuvia asioita ja epäonnistuu niissä. Katsojista on hauskaa kun joku kompuroi hänen puolestaan.

Klassisen sirkuksen klovninumeroista on olemassa valmiita käsikirjoituksiakin. Perinteisissä klovninumeroissa on aina muutamia perushahmoja. Jos numerossa tarvitaan useampi hahmo, niin mukaan voi tulla esimerkiksi sirkustirehtööri. Klovni tai pelle voi tietenkin olla osa jotain muuta numeroa. Vaikkapa trampoliininumerossa voi yksi ryhmän esiintyjä keskittyä tekemään koomiselta näyttäviä liikkeitä ja naurettavuutta korostetaan hassuilla vaatteilla.

Muuten – minkähän takia klovnit yleensä yhdistetään pikkulapsiin? Valtaosa lapsista pitää monia klovnien maskeja pelottavina! John G. Robertson on kirjassaan An Excess of Phobias and Manias nimennyt klovnien pelon koulrofobiaksi.

Yläkuvassa Tampereen Mini-Sirkuksen maineikas klovniduo syksyllä 1977 Sorin nuorisotalossa. Alhaalla klovni Don Christian eli Christian Hofer Sirkus Finlandiassa 2008. Alimaisessa kuvassa klovniorkesteri Monacossa 2008.

Uusrikkaat venäläiset

Pakko se on kysyä. Olen tavannut tätä tekstiä viikon verran, mutta se ei aukea minulle. Kyseessä on Venäjän Valtionsirkuksen vierailu Suomessa 1996. Muistaako joku lukijoista millainen oli tämän ohjelman numero 12 eli Uusrikkaat venäläiset vippalaudalla? Oliko se hauska, jännittävä vai millainen?

Vai olisko tässä tullut kirjoitusvirhe? Ohjelmassahan ei koskaan saa olla numeroa 13. Se voi aiheuttaa kaikenlaista epämiellyttävää. Tästäkin tekstistä löytyy muutama selvä kirjoitusvirhe. Jopa taiteilijoiden nimiä on kirjoitettu eri tavalla kuin muualla ohjelmalehdessä. Kertokaa , jos muistatte!

Sirkusteltat

Sirkusseurueet esiintyivät aikojen alussa ulkoareenoilla. Katsomo tai sen osa saattoi olla katettu. Esityksiä voitiin pitää vain päiväaikaan, kun valaistusta ei ollut. Esimerkiksi Suomeen 1802 eli 210 vuotta sitten saapunut Jean Lustrén seurue esiintyi ulkosalla Kupittaan puistossa. Sitten Euroopassa alettiin rakentaa kiinteitä sirkusrakennuksia, joissa keskellä oli pyöreä maneesi ja yhdellä syrjällä usein näyttämö. Sirkuksen luonteeseen on kuitenkin aina liittynyt matkaaminen. Mennään sinne, missä yleisö on. Ratkaisuksi kehitettiin kevyttekoisempi väliaikainen puinen sirkusrakennus. Eri kaupungeissa oli sirkusten rakentamiseen erikoistuneita rakennusmestareita. Sirkusvierailut kestivät siihen aikaan useita viikkoja tai jopa kuukausia, joten tilapäinen rakennus kannatti pystyttää. Tilapäisyys tahtoi kyllä sekin olla usein tilapäistä.

Teltan konstruoiminen kiertävän sirkuksen tarpeisiin tapahtui Amerikassa 1860-luvulla. Mastorakenne muistutti laivan mastoja ja katto ja seinät tehtiin purjekankaasta. Kangas oli valoa läpäisevää. Kangas peitti esiintymismaneesin ja sitä ympäröivän nousevan penkkikatsomon. Sirkusteltoista kerrottaessa puhutaan yleensä mastojen lukumäärästä ja maneesin koosta ja niiden lukumäärästä. Telttoja voi olla yksimastoisia, kaksimastoisia, nelimastoisia, kuusimastoisia jne. Jopa ilman mastoja kuten yläkuvissa Sirkus Florentinon ensimmäinen teltta vuonna 2007.

Yksimastoisissa teltoissa on masto keskellä telttaa. Eräs Jakobin Sirkuksen teltoista on yksimastoinen. Masto sojottaa siis kaiken keskellä, mutta esim. pienissä nykysirkuksissa se ei ole ongelma, jos teltta sisustetaan puitteiden mukaan.

Vanhoissa kaksimastoisissa teltoissa on ollut parikin mastoratkaisua. Toisessa mastojen välissä on ylhäällä tanko tai kehikko ja kangas kulkee sen yli. Kehikkoon voidaa ripustaa esiintymistelineitä, kuten köysiä, trapetseja jne. Maneesi sijoitetaan mastojen väliin. Näin esimerkiksi Sirkus Al Bondoksella vuonna 2004.

Toinen kaksimastoratkaisu on ollut sellainen, missä mastojen yläpäässä on ristikkomainen rakenne ja teltan huippu ripustetaan niiden varaan. Ristikko jää teltan ulkopuolelle. Rakenne muistuttaa hirsipuuta ja kyseistä telttaa kutsutaankin nimellä "galgtält", mikä viittaa hirsipuuhun. Kuvassa Rake Tamminen (oliskohan?) huilaa teltanpystytyksessä jossain Suomen Tivolin osastossa.

Jatketaan myöhemmin vähän isommilla teltoilla.