1890 • Sirkus Ciniselli • Hevos-ooppera • Horse Opera

Suosittu Sirkus Ciniselli saapui jälleen Suomen Suuriruhtinaskunnan kansalaisten iloksi elokuussa 1890. Se saapui suoraan Räävelistä (nyk. Tallinna) laivalla Helsinkiin. Vastaanotto oli innostunut. Kukaan ei enää muistellut pari vuotta aiemmin tapahtunutta konfliktia Cinisellin ja suomalaisen lehdistön välillä. Useat sanomalehdet ilmoittivat silloin etteivät ne kirjoita enää sanaakaan Cinisellin sirkuksesta. En ole löytänyt vielä syytä tähän riitaan, mutta nyt näytti kaikki taas olevan hyvin. Jo kesäkuun puolivälissä Päivälehti kertoi lukijoilleen, että sirkus on tulossa esiintymään Siltasaaren maneesiin. Päivälehti oli vuosina 1889–1904 Helsingissä ilmestynyt sanomalehti. Lehti oli Nuorsuomalaisen puolueen äänenkannattaja ja sen ohjelma oli voimakkaan liberaali ja suomalaisuusmielinen. Päivälehden jouduttua sensuurin lakkauttamaksi 1904 sen toimituskunta perusti Helsingin Sanomat.

Vihdoin koitti päivä jolloin lukijat kuulivat ilosanoman.
Päivälehti 14.8.1890:
– Sirkus tulee, se on uutinen, joka warmaan saa monen "hewos-oopperan" suosijan sydämmen hypähtelemään riemusta. Hbl:ille tulleen tiedon mukaan tulee sirkus Scipione Ciniselli tänne 19 p.t. k. höyrylaiwalla von Döbeln Rääwelistä, jossa seura wiimeksi on esiintynyt. Seuraawana päiwänä annetaan ensimmäinen näytös Siltasaaren maneesissa. Seuran hewosien luku on 70.

Vuonna 1876 Tukholmassa rakennettu S/S Von Döbeln oli Wasa Ångfartygs AB:n ja Suomen höyrylaivaosakeyhtiön matkustajahöyrylaiva, joka liitettiin ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän keisarikunnan laivastoon ja toisessa maailmansodassa Suomen laivastoon. Toisen maailmansodan jälkeen alus oli miinanraivaajien emälaivana raivauskauden loppuun eli vuoteen 1954 asti. Helsingin romuliike romutti aluksen Pansiossa vuonna 1954. Erikoisuutena kerrotaan, että hyttien sisustusta purettaessa laudoitusten sisältä löytyi kieltolain ajalta peräisin ollut avaamaton konjakkipullo.

Paini- ja sirkusmainoksia lauta-aidassa 1907 Siltasaarenkadulla ja sirkusrakennuksen seinissä. 

Kuva Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo.

Laiva tulikin vasta päivää myöhemmin kuin oli ilmoitettu.
Päivälehti 20.8.1890:
– Sirkuksen tulosta huhuttiin eilen kaikkialla kaupungissa. Siitä puhuivat, nuoret, siitä wanhat kuin tärkeästäkin tapauksesta ja arweltiin, että pitäisipä tuota käydä katsomassa. Senpätähden olikin iltapäiwällä kokoontunut satamaan waltawa ihmisjoukko. Kauan kesti kuitenkin odotusta, sillä waikka oli ilmoitettu, että laiwa saapuisi klo4, lewisi wasta klo 7 wäkijoukkoon tieto, että Döbeln jo näkyi Kiikartornin mäelle. Hetken päästä se tulla wiilettelikin Wiaporin takaa. Mutta mikä laiwaa riiwaa? Tuonnehan se ajaakin pohjoista rannan siwualaa kohden! Nytpä wasta kuuma kahakka syntyi! Kaikki töytääwät pohjoista siwua kohti. Pienet pojan wiikarit eellimmäisinä, muut jälestä minkä koiwet kannattiwat. Siinä tuuppailtiin ja tungesteltiin, kaaduttiin, tapeltiin, kirkaistiin ja naurettiin – köyhää ja rikasta, herraa ja narria siinä hyöri yhdessä mellakassa. Mutta kun päästiin laiturin päähän, esti poliisi pitemmän etenemisen. Jotkut Walitut waan pääsiwät komeutta lähemmältä katsontaan.
Tähän eiwät kuitenkaan kaikki ylimääräiset katsojat woineet tyytyä. Piti päästä tuonne laiwarantaan maksoi mitä maksoi. Muutamat wiekkaat poika-nulikat tekiwät uhkarohkean rynnäkön kalawenheisiin päästäksensä niitä myöten maallenousupaikkaan. Mutta täälläpä oli sellainen wartiojoukko, joka ei wähäistä waaraa häikäillyt. Rehewät kalamatamit tempasiwat äystärit käsiinsä ja roiskahutteliwat wirtanaan wettä hyökkääjiä wastaan, jotta näiden kiireimmittäin täytyi pötkiä pakoon. Eikä toista hyökkäystä enää tehty, sillä nähtäwästi oli ryntääjien palawa into urheitten akkojen wesipommituksesta sammunut. Niin tuli tämän lyhyen meritappelun jälkeen taas "rauha maahan".
Döbeln oli jo laiturin laidalla ja maallenousu alkoi.
Ensin kulkee koko sirkuskansan inhimillinen puoli mies mieheltä rantalautaa myöten maalle. Siinä näkee pitkiä, kookkaita ratsastajia, lyhyitä tanakkaruumiisia klowneja, wiesiä, pienikaswuisia, sekä komeita, uljaswartaloisia naisia wieläpä lapsiakin.
Wiimeiseksi tuliwat hewoset. Ne oliwat kauniita, sirojalkaisia eläimiä, joiden käynnistä ja liikunnoista näki, että oliwat matkoihin tottuneet. Siiwosti ja koreasti ne asteliwat kaula kauniisti kenossa ja korwat höröllään.
Pian oli wiimwinwnkin hewonen talutettu laiwasta maalle ja niin sitä lähdettiin pitkässä jonossa siltasaareen päin.
Nyt on siis sirkus kaupungissa, ja huwituksen haluiset helsinkiläiset saawat illanwiettoa pitkäksi aikaa. Sinne kai pyrkii kaikki, wanhat ja nuoret, ukot ja akat, niin että kyllä saattaa toteutua se ennustus, jonka muudan työmies sirkuksen tuloa katsellessaan lausui: "Kyll! nytten taas ukot jää ilman ruokaa, kun akat waan kaäy sirkuksess."

Syyskuun puolella tamperelainen Aamulehtikin huomioi pääkaupungin sirkusvierailun.
Aamulehti 6.9.1890:
Sirkus Ciniselli. Huolimatta sopimattomasta ajasta, millä sirkus näyttelee, saa se sillä yleisön kannatusta suuressa määrin. Terwetulleita he oliwat, sen näki jo wastaanottopäiwänä siitä tuhatmääriin nousewasta kansasta, mikä oli keräytynyt hewosia wastaan ottamaan. Rakkaita nelijalkaisia helsinkiläisille. Jos "kaksijalkaisia" taiteilijoita esiytyy suomalaisessa teaatterissa tai muualla, niin siellä ei ole wäkeäkuin nimeksi, mutta kun nelijalkaset esiytyy Siltasaaren sirkuksessa, niin sinne kilwassa. Ja mitä siellä hyödyttää? – Ei yhtään mitään! Hewosta ei ole annettu tanssijaksi ja juuri sen tähden, ettei niin ole käy siellä yleisöä. Kummallista on kun walkolakkisetkin – tarkotan wanhoja, en uusia – ja muut walistuneet pitäwät sirkuksen niin suuressa arwossa, että istuwat joka ilta siellä. Ei ole ihmeteltäwää, jos työmieskin uhraa tuloistaan moniaan pennin – usein 4:jäkin markkaa – mainitun "jalon taiteen edistämiseksi."
Mutta tämänlaisena "raha- ja leipäkesänä, kun tämäkin kesä on ollut, woi työmieskin uhrata muutamia markkoja "yhteiskunnan hywäksi."

Kommentit:

Näköjään on jo siihen aikaan ollut hevosten luontaisia liikkumismuotoja tuntemattomia vastustamassa sirkusesityksiä. Kun on vuosikymmenien ajan ollut tekemisissä hevosten kanssa ja myös seurannut niiden touhuja muutaman tunnin ikäisisistä varsoista asti mm vapaina laumoissa laitumilla tietää että varsinkin varsat juurikin tanssivat takajaloillaan. Tämä sekä elämäniloa että taisteluintoa osoittava takajaloilleen nouseminen yleensä kitketään ihmisten toimesta vaihtelevan kovin ottein mahdollisimman nuorena ihmisten turvallisuuden takia. Joistakin hevosista se takajaloille nouseminen ei kitkeydy kovin helpolla jolloin mm on ratsukouluttaja ohjista kiskoen, eli usein pahastikin hevosta suusta satuttaen, kaatanut hevosen sieltä takajalkaseisonnasta selälleen, muutaman kerran jälkeen jotkut ovat oppineet olla hyppimättä kahdella jalalla ainakin kun on ratsataja selässä.
Yrsa Helles

.