Great Moscow State Circus, Helsinki, 2016

Paljon fantastisia taiteilijoita ja turhan paljon pettymyksiä. Moskovan Suuri Sirkus vieraili ohikulkumatkallaan Helsingissä lauantaina. Esityksiä piti olla ehkä toinenkin, mutta pikavisiitiksi se jäi. Ja siltä se tuntuikin. Media kertoi etukäteen, että tämä sirkus on maailman parhaana sirkuksena palkittu ja että sen ohjelma on täysin vertailukelpoinen Cirque du Soleilin kanssa. Kyllähän jokainen voi itseään kehua, mutta kohtuus kaikessa. Lippujen hinnat olivat neljä–viisi kertaa kalliimmat kuin suomalaisten sirkusten, mutta Hartwall Arena oli melkein loppuunmyyty.

Eräs helsinkiläinen netti-media kertoi, että esityksessä olisi Helsingissä mukana yli 120 esiintyjää sekä 15 leijonaa ja tiikeriä, 13 upeaa hevosta ja suuri joukko muita koulutettuja eläimiä.  Ohjelman nimi oli Emotions ja nuo mainitut eläimet kuuluvat siihen, mutta Suomessahan ei villieläimiä saa käyttää esityksissä. Toisin oli Baltian maissa, josta he olivat tulossa. Tästä tein sen johtopäätöksen, että Helsingin ohjelma oli sama kuin Baltiassa, mutta villieläinnumerot oli jätetty pois. Näin syntyneet tyhjät aukot täytettiin eri numeroita väkisin venyttämällä. Valitettavasti ne venytykset näkyivät. Valot toimivat hyvin ilman turhan monipuolisia efektejä. Orkesteri oli hyvä, mutta taustamusiikki olisi voinut olla jotain muuta kuin tärykalvoja ärsyttävä hevirokki.

Moskovan Suuri Sirkus on vieraillut Suomessa kymmenkunta kertaa. Ensimmäinen taisi olla 1960 ja viimeisin 1990. Useimmat näytöksistä pidettiin jäähalleissa. Siitä huolimatta nyt mainostettiin sirkuksen ensimmäistä vierailua Suomessa. Ehkä se meni täydestä nuorempiin ihmisiin.

Jäähallin tasainen permanto on vihoviimeinen paikka seurata sirkusesitystä. Istuimme kolmannessa rivissä. Taaimmaisissa riveissä ihmiset katselivat ohjelmaa seisten. Onneksi ohjelma näkyi myös jäähallin tulostauluilta. Halvemmilta paikoilta nousevasta katsomosta näki varmaan hienosti. Kunpa muistaisin sen ensi kerralla. Samoin sen, että oikea on eri puolella kuin teattereiden katsomoissa.

Vaikka ohjelman punainen lanka oli kadoksissa ja esiintymispaikka kolkko, niin yksittäisten artistien taso melkein joka numerossa oli loistava. Ammattitaito ja karisma väreili usein ilmassa niin vahvasti, että välillä huomasin seuraavani esitystä suu auki. Harmi vaan, että mistään en saanut selville artistien nimiä ja heidän taustatietojaan. Ohjelmalehteä ei ollut myynnissä. Harvat mahdolliset spiikit olivat venäjän- tai englanninkielisiä.

Muuten – se maneesi oli rakenteeltaan erikoinen. Se oli kuin iso paistinpannu. Sisäreuna hieman pyöristetty hevosien vauhdikasta juoksua varten. Eikä sahajauho pöllynnyt. Mitähän ainetta se oli?

Kommentit:

Olin myös katsomassa venäläisten esitystä. Olin maksanut vähän kalliimman lipun ja istuin maneesia vastapäätä olevassa katsomossa neljännellä rivillä. Näkyvyys siitä oli niin huomo, että kolmelle ensimmäiselle penkkiriville käytiin tarjoamassa vaihtolippuja yläkatsomoon. 
Edellisen kerran kävin Hartwall-areenalla katsomassa Cirque du Soleilin esitystä yläkatsomossa ja silloin torkahdin kesken esityksen. Pidin siis venäläisten esityksestä enemmän. Kyselin myös ohjelmalehtiä tai jotain muuta materiaalia. Sitä ei ollut ja selitys oli, että kun show tulee EUn ulkopuolelta. Toimivatko tässä nyt pakotteet tai vastapakotteet johonkin suuntaan? Kyllä kauppa olisi varmasti käynyt. 
MA 


.