Fairground artisti Timo Kanerva

Fairground art tarkoittaa tivolien ja sirkusten käyttämien fasadien, kulisseiden, kylttien, julisteiden ja vastaavien suunnittelua ja valmistusta. Muistan vanhoista mestareista ainakin Lasse Berkovitsin, Tarmo Vilenin ja hyväntekijänä tunnetummaksi tulleen Veikko Hurstin. Uudemman ajan artisteista tulee mieleen Ari Backman ja Jarmo Lehto. Ja Kalevi Sariolankin liitän samaan listaan. Yksi ulkomailla mainetta niittänyt ja edelleen ahkerasti maalaava on Timo Kanerva, joka akrobaattiuransa katkettua jatkoi uraansa pensseli kädessä Euroopan sirkuksissa ja tivoleissa. Yläkuva on Timon viimeisestä näyttelystä. Timo esittelee taulua, jonka tilaaja tässä vaiheessa ilmoitti, että sirkuksen nimi onkin vaihtunut!
Näin Timo kertoi kuvataiteilijan urastaan nykyisessä kodissaan Tampereella:

Joskus ollessani varmaan 17 vuotias, minua pari vuotta vanhempi Tampereen Sisun jumppakaveri maalarinuorukainen Jarmo Lehto usutti minut hankkimaan öljyvärit. Siitä alkoi melko aktiivinen kuvaharrastus. Ollessani 24 vuotias kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Oiva Meriläinen ikäänkuin "löysi" minut ja otti oppilaakseen, ja Oiva oli seuraavat 6 vuotta mentorini kuvataiteissa ja täytyy sanoa, vähän koko elämässäkin. "Löytäminen" tapahtui siten, että kavereihini kuului eräs Outi Kalli, joka tunsi myös Oivan (Outista tuli myöhemmin Oivan vaimo). Hän nappasi minulla käydessään lähtiessään piirroksiani mukaansa sanoen näyttävänsä ne Oivalle. Jonkun ajan kuluttua tuli kutsu Oivan luo. Astuessani sisään Oivan asuntoon hän istui pöydän ääressä piippua poltellen piirrokseni edessään. Kun olin esitellyt itseni, huoneessa oli vähän aikaa hiljaista, vain Oivan piippu tuhisi. Sitten hän sanoi – Sää et osaa sitten yhtään mitään. Pysy mun luonani, mää opetan.

Alkutalvesta 1987 sattumalta kohdatessamme Jarmo Lehto ehdotti minulle töihin hakeutumista Särkänniemen huvipuiston koristemaalausostastolle. Jarmo Lehto oli siellä maalari-taiteilijana, ja joskus syksyllä osaston vastaava fairground artisti Ari Backman oli murtanut reitensä, joten Särkänniemen koristemaalausosasto tarvitsi vahvistusta. Olin silloin jo Thekla Quaiserin kanssa naimisissa oleva sirkusartisti, meillä oli jo yksi lapsi Tomi ja Thekla odotti tytärtämme Teaa. Sirkus Kalevan kiertuekin oli päättynyt, emmekä olleet suunnitelleet tulevan lapsen takia lähtevämme vuonna 1987 sirkuskiertueelle. 

Tein Särkänniemessä fairground art hommia muistaakseni loppukesään 1987, siihen asti, kun Ari Backman taas astui palvelukseen. Jarmo Lehto opetti minulle airbrushtekniikan ja hankin tarvittavat ruiskut ja muut välineet. Tajusin, että se työ on ihan oma maailmansa ja ammattinsa. Aloin suunnitella fairground artista leipäpuuta sen jälkeen, kun olisin liian vanha sirkusakrobaatiksi. Kun Thekla sitten halusi ehdottomasti muuttaa Saksaan komödianttiperheensä luo, tuli hatarista ajatuksistani realistisia. Päätin jatkaa sirkusartistiikkaa Theklan kanssa niin kauan kuin se on vaivoitta mahdollista, ja samalla siirtyä vähitellen Saksassa myös fairground artiin nimeä ja sen kautta työmahdolisuuksia saadakseni.

Asetuttuamme Saksaan aloinkin saamaan komödianttituttavilta fairground art töitä heidän sirkuksiinsa. 1988 keväällä sirkuksen ensi-illassa katkesi vasemman käden hauislihakseni. Keväällä 1989 sirkuksen ensi- illassa hajosi selkäni, ja se kausi oli taas siinä. Selkää ei saatu enää kuntoon, vaan tuli eteen ammatin vaihto. Otin käyttöön suunnitelma B:n. Maalaustyöt pitivät meitä kiikun kaakun leivässä. Halusin saada vielä lisää fairground art oppia. Appivanhempani tunsivat jostain fairground artistin Harry Knorrnin, johon otin yhteyttä. Hän tarvitsikin kisälliä ja siirryin hänen palvelukseensa 1990 joulun jälkeen. Harry Knorrn oli yksi johtavia Saksan fairground artisteja, kuulu myös Saksan rajojen yli, ja hänestä kerrottiin myö fairground art historiaa käsittelevässä kirjassa. Pääsin siis huipputekijän oppiin. Harry Knorrn ihmisenä oli hyvinkin originelli, ekstravagantti ja hyvinkin vaikea persoona. Fairground artistina hän oli ehdoton mestari. Kuvataiteiden puolella hänet tunnettiin nimellä Rudolf Harry, hän teki, kuten hän teoksiaan nimitti, objektitaidetta. Hänen palveluksessaan opin koko fairground artin skaalan ja sen tekemisen, fasadikuvista aina patsaisiin ja kaikkiin kuviteltavissa oleviin dekoraatioihin. Osallistuin myös hänen vapaan taiteen objektikuvien tekemiseen, nekin olivat hieman suurenlaisia. 

Fairground art tilaukset olivat useimmiten isojen Schaustellerlaitteiden malaamis- ja koristelutöitä. Suurin niistä oli Schausteller Renoldin valmistuttama vuoristorata pimeässä, jonka kokonaisbudjetti oli 13 miljoonaa DM. Fasadikuva oli 50 x 21 m, sen eteen tuli kolme vaunuasemaa koristeina paitsi maalaukset, myös patsaita ja muuta krääsä. Koristelimme sitä Baijerissa yhteensä n. 8 kk. 

Töitä oli "tivolirembrandtina", kiirettä niiden kanssa, ja haittana oli Schaustelerien ja komödianttien sanoisinko ei niin hyvä maksumoraali. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 1996. Jatkoin kuitenkin maalaamista pyrkien saamaan jalansijaa työelämässä. 1997 tein viimeisen fairground art tilauksen Kreissparkasse Segebergille, koristelin ja maalasin heidän lastenjuhlien mainosvaunun Knaxburgin. Sen jälkeen lopetin ne hommat jatkaen vain vapaana kuvataiteliljana omaan tahtiini.

.