Taikuri, tulennielijä, kahlekuningas, hypnotisoija, fakiiri ja vaikka mitä. Almico (tai Almigo) oli siviilinimeltään Olavi Romppainen, esiintyi tivoleissa ja sirkuksissa 1970–1994, ehkä vielä 1996. Hän esiintyi ainakin Suurosen Surmanajotivolissa, Matti Sariolalla, Pellikan Villen Tivoli Scandiassa ja Euroopassa, ainakin yhden kesän Suomen Tivolin Royal-sirkusteltassa, talvikiertueilla Leikaksen Tähti Shown kanssa, Berglundin Apollossa sekä Finnstarissa ja Halosen FunFunissa. Yläkuvassa hän esiintyy Finnstarissa 80-luvun loppupuoliskolla. Romppainen esiintyi useimmiten kimpassa jonkun kanssa. Yksi kuuluisimmista taisi olla Aimo Leikas. Alakuvassa heidän julisteensa, joka ilmeisesti on Lasse Berkovitsin suunnittelema.
Taiteilijanimen Olavi Romppainen otti suoraan eräältä toiselta suomalaiselta taikurilta, joka käytti uransa alkuaikoina Al Mico -taiteilijanimeä. Romppaisen Olavi on poistunut keskuudestamme 90-luvulla.
Kommentit:
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
On ollut ilo tavata tuo persoona.
Monica Tuutti
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Olavi Romppaisen näin Haminan Markkinoilla vuosina 1973 ja 1974. Esiintyi Aimo Leikkaan kanssa samassa teltassa. Taikurina Almico oli lupsakka ja positiivinen. Suomessa elettiin Harriesin aikaa, joka heijastui Almicon repertuaarista: Kiinalaiset sauvat, Kiinalaiset renkaat, vaeltavat pullot.
Ohjelman kohokohtia olivat Leikaksen kanssa tehdyt kahlekuningas temput. Ensimmäisessä Aimo pantiin käsiraudoissa pieneen hyvinkin huolella suunniteltuun arkkuun. Arkku oli pystyssä seisova ehkä metrin korkuinen sylinteri jonka pohja oli symmetrinen kahdelsankulmio. Kun Aimo oli arkussa Olavi työnsi sen läpi ristiin rastiin ehkä kahdeksan teräksistä miekkaa (oli Amilla väistettävää). Miekat poistettiin, ja numero päättyi kahlekuningas numeroon jossa miehet vaihtoivat hyvinkin nopeasti paikkaa keskenään. Mumero oli ammattilaisten työtä. Arkku oli hyvinkin ahdas, joka oli lukittu mustekalanomaisella ketjuryppäällä. Verho-vanne jota Olavi piteli oli sekin hyvinkin kapea. Muistan, että vaihto meni sutjakkaasti.
Romppaisen paras akti oli ilman muuta hänen isoilla soihduilla tekemät tulenmielemiset. Näitä katselimme poikaporukassa, ja pienen päättelyn jälkeen päästiin tulennielemisessä hyvään alkuun. Romppasta saan kiittää, paljolti juuri näistä taidoista.
Näytös päättyyi Leikaksen vaijerilla tasapainoilunumeron jälkeen giljotiiniaktiin, jossa asetelma oli sama. Olavi kahlitsi, ja aimo vapautui, vaikka terä tipahtikin ennen aikojaan, ja Aimo pää jäi lautaselle keikkumaan.
Miehet olivat olivat suomalaisen taikuuden "side show" miehiä. Muistan heitä lämmöllä!
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Almico kohtasi määränpäänsä traagisesti vuonna 1992 syksyllä sirkuskiertueen päätyttyä. Työskentelin hänen kanssaan useamman vuoden yhdessä ja mieleenpainuvin numero oli mielestäni aitojen partakoneenterien syönti.
Kalle
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
En muista Almicoa Sirkus FunFunista, vaikka olinkin siellä töissä vuonna 1993. Sen sijaan vuodet 1991 ja 1992 Apollossa sekä Finnstarissa; Almico oli siellä, kuten miekin. R.I.P. Olavi :)
Juhani
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Monica Tuutti
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Olavi Romppaisen näin Haminan Markkinoilla vuosina 1973 ja 1974. Esiintyi Aimo Leikkaan kanssa samassa teltassa. Taikurina Almico oli lupsakka ja positiivinen. Suomessa elettiin Harriesin aikaa, joka heijastui Almicon repertuaarista: Kiinalaiset sauvat, Kiinalaiset renkaat, vaeltavat pullot.
Ohjelman kohokohtia olivat Leikaksen kanssa tehdyt kahlekuningas temput. Ensimmäisessä Aimo pantiin käsiraudoissa pieneen hyvinkin huolella suunniteltuun arkkuun. Arkku oli pystyssä seisova ehkä metrin korkuinen sylinteri jonka pohja oli symmetrinen kahdelsankulmio. Kun Aimo oli arkussa Olavi työnsi sen läpi ristiin rastiin ehkä kahdeksan teräksistä miekkaa (oli Amilla väistettävää). Miekat poistettiin, ja numero päättyi kahlekuningas numeroon jossa miehet vaihtoivat hyvinkin nopeasti paikkaa keskenään. Mumero oli ammattilaisten työtä. Arkku oli hyvinkin ahdas, joka oli lukittu mustekalanomaisella ketjuryppäällä. Verho-vanne jota Olavi piteli oli sekin hyvinkin kapea. Muistan, että vaihto meni sutjakkaasti.
Romppaisen paras akti oli ilman muuta hänen isoilla soihduilla tekemät tulenmielemiset. Näitä katselimme poikaporukassa, ja pienen päättelyn jälkeen päästiin tulennielemisessä hyvään alkuun. Romppasta saan kiittää, paljolti juuri näistä taidoista.
Näytös päättyyi Leikaksen vaijerilla tasapainoilunumeron jälkeen giljotiiniaktiin, jossa asetelma oli sama. Olavi kahlitsi, ja aimo vapautui, vaikka terä tipahtikin ennen aikojaan, ja Aimo pää jäi lautaselle keikkumaan.
Miehet olivat olivat suomalaisen taikuuden "side show" miehiä. Muistan heitä lämmöllä!
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Almico kohtasi määränpäänsä traagisesti vuonna 1992 syksyllä sirkuskiertueen päätyttyä. Työskentelin hänen kanssaan useamman vuoden yhdessä ja mieleenpainuvin numero oli mielestäni aitojen partakoneenterien syönti.
Kalle
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
En muista Almicoa Sirkus FunFunista, vaikka olinkin siellä töissä vuonna 1993. Sen sijaan vuodet 1991 ja 1992 Apollossa sekä Finnstarissa; Almico oli siellä, kuten miekin. R.I.P. Olavi :)
Juhani
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Minulla oli kunnia olla hänen avustajana jonkin aikaa ja minun piti mennä takaisin hänen luo mutta suunnitelmat muuttui. Löysin paljon kuvia ja kirjeitä tuota ajalta ja nyt mietin että olikohan hänellä perhettä tai jotain joita nuo muistot kiinnostaisi. Olisinpa katsonut aikaisemmin ❤🌹
Anonymous
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Otan ilomielin vastaan kaikki sirkukseen liittyvät valokuvat ja tekstit. Lähettäjän luvalla julkaisen niitä tässä blogissani. Kaiken materiaalin lahjoitan aikanaan Karjaalle perustettavaan Sirkusmuseoon.
Kari Nieminen – info@reklaamikari.fi
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
.
Almico kohtasi määränpäänsä traagisesti vuonna 1992 syksyllä sirkuskiertueen päätyttyä.
ReplyDeleteTyöskentelin hänen kanssaan useamman vuoden yhdessä ja mieleenpainuvin numero oli mielestäni aitojen partakoneenterien syönti.
Kalle
En muista Almicoa Sirkus FunFunista, vaikka olinkin siellä töissä vuonna 1993. Sen sijaan vuodet 1991 ja 1992 Apollossa sekä Finnstarissa; Almico oli siellä, kuten miekin. R.I.P. Olavi :)
ReplyDeleteJuhani
Minulla oli kunnia olla hänen avustajana jonkin aikaa ja minun piti mennä takaisin hänen luo mutta suunnitelmat muuttui. Löysin paljon kuvia ja kirjeitä tuota ajalta ja nyt mietin että olikohan hänellä perhettä tai jotain joita nuo muistot kiinnostaisi. Olisinpa katsonut aikaisemmin ❤🌹
ReplyDelete