Katu-urut

Aika monessa tapahtumassa, sirkuksessa ja tivolissa käytetään katu-urkuja yleisön viihdyttämiseen. Surumielisestä äänen väristä huolimatta sillä voi soittaa iloisiakin kappaleita. Keski-Euroopassa niitä näkee enemmän kaupunkien katuvilinässä. Sama sointu on myös tivoliuruissa, joita vanhoina hyvinä aikoina käytettiin huvipuistojen ja tivolien ajolaitteissa. Sama tekniikka, mutta soittopeli oli kiinteä osa karusellia.

Sirkus Finlandialla on käytössään kaksi katu-urkua – isompi ja pienempi. Molemmat toimivat pahvisilla reikäkorttinauhoilla ja sähkömoottori pyörittää vauhtipyörää. Pienempi on nyt väliaikaisesti käytössä Helsingin vierailulla (yläkuvat). Vuonna 2010 sitä kokeiltiin lyhyt aika myös osana sirkusohjelmaa teltan sisällä. Se on hankittu käytettynä Linnanmäeltä. Isompi hankittiin aikoinaan Hollannista (kuva alhaalla vuodelta 2004). Alimmaisena vielä kuva vähän isommasta katu-urusta Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla vuonna 2006.

Tällaista mekaanista musiikkia on suuressa maailmassa joskus soitettu tansseissakin hieman jalostuneemmilla uruilla. Näiden katu-urkujen pikkuserkku on posetiivi, jota yksi henkilö voi kuljettaa mukanaan. Kyllä noita isoja urkujakin joku kutsuu posetiiveiksi. Ehkä joku uskaltaa kertoa mitkä ovat oikeita termejä.