Kulkukauppiaat

Kulkukauppiaiksi minä heitä nimitän. Ihan sanan positiivisessa mielessä. Jokaisessa sirkuksessa heitä on enemmän tai vähemmän. Heidän myyntiaikansa ovat hyvin lyhyitä. Ennen ja jälkeen näytöksen sekä väliajalla. Osa kiertää ulkona, osa sisällä teltassa. Myyjinä toimivat sekä artistit että muu henkilökunta. Artisteilla onkin usein jo maski päällään. Kioskimyynti on hyvin tärkeä tulonlähde sirkukselle, joten jokaisesta mahdollisuudesta otetaan kaikki irti.

Kauppiaat myyvät kaikkea mahdollista, syötävää, juotavaa, naposteltavaa, matkamuistoja ja ohjelmalehtiä. Eräitä suosituimmista sirkusartikkeleista lienevät kaiken maailman valohärpäkkeet. Niitä sanotaan valoviuhkoiksi, valohyrriksi, valotikuiksi, sirkuloiksi ja vaikka miksi, riippuen tietysti myyjän kielitaidosta. Viime vuonna joku huuteli yksinkertaisesti: lamppu. Ne luovatkin mukavan tunnelman hämärään sirkuskatsomoon. Ja kun viereisellä kaverilla on sellainen, täytyy meidänkin ostaa samanlainen. Ja vanhemmat manaavat rahanmenoa. Niinkuin aina.

Joskus 1900-luvun alussa kulkukauppiasta kutsuttiin myös hienommin nimellä kolportööri. Hän oli kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä. Titteli tulee ranskankielen sanasta colporteur.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Mihin ovat kadonneet ne legendaariset sirkus viirit? (liput) 
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Totta. Viirit myös mainostaisivat sirkusta pitkän aikaa kotona ja pihoilla.
Kari Nieminen
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Minun ymmärtääkseni näitä viirejä ei ole tulossa ainakaan Sirkus Finlandian puolesta. Ehkä kaikista oleellisempana syynä on viirien väärinkäyttö. Myös viirien valmistus-kulut ainakin nykypäivänä tulisivat olemaan aika korkeita, minkä takia ne eivät ole kovin kannattavia.
T. Jo jonkin aikaa Sirkus Finlandiassa työskentelevä. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxx