Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko