Ranskalainen Jean-Francois Pignon on maanviljelijän poika, joka 11-vuotiaana päätti, että vielä joskus hänellä on hevonen, joka seuraa häntä kaikkialle kuin koira. Monte-Carlon maneesilla hänellä oli kymmenkunta hevosta täysin vapaana ilman suitsia. Ja ne tottelivat kouluttajaansa käsittämättömän täydellisesti, kuin koirat. Numero oli nautittavaa katseltavaa, vaikka se parissa kohtaa venyikin liian pitkäksi. Jean-Francois Pignon palkittiin Hopeaklovnilla. Loistava oivallus esityksen ohjaajalta oli laskea hevoset maneesille "laiduntamaan" ihmisten tullessa sisälle. Aika ei käynyt pitkäksi esityksen alkua odotellessa.
Espanjalaisen Gran Circo Mundial'n Aurori, Noelia, Natalia ja Teo Garcia esittivät korkeaa kouluratsastusta. Erityisesti valojen käyttö oli upeaa. En ymmärrä ratsastuksen hienouksia, mutta minusta se oli kaunista katseltavaa. Festivaalin jury palkitsi numeron Pronssiklovnilla.
Olen vahvasti sitä mieltä, että hevoset kuuluvat sirkusesitykseen. Sehän oli pohjana jo Philip Astleyn ensimmäisessä näytöksessä. Sirkus syntyi ratsastusnäytöksestä.
Kuvat: ylinnä Jean-Francois Pignon, sen alapuolella Gran Circo Mundial'n korkea kouluratsastusryhmä ja alhaalla hevoset maneesilla ohjelman alkua odotellen.
No comments:
Post a Comment
Lähetä kommentti. Tarkistuksen jälkeen se julkaistaan pienellä viiveellä: