Kansallinen

Kun jonkun sanan eteen liitetään sana kansallis, se antaa mielikuvan, että kyseessä on tärkein, merkittävin tai johtavin maassamme. Kaiken lisäksi se on kuin meidän omamme ja meidän käyttöömme tarkoitettu. Me voimme olla siitä ylpeitä. En tiedä milloin suomenkieleen tuli käyttöön kansallis-sana, mutta esimerkiksi maamme Kansallisteatteri sai sen 1902. Sitä ennen se oli Suomalainen Teatteri vuodesta 1872 alkaen. Tänään meillä on jo kansallisooppera, -museo, -arkisto, -kirjasto ja vaikka mitä. Yksi niistä on kansallissirkuksemme Sirkus Finlandia. Onpa Suomessa toiminut Kansallissirkus-niminen sirkuskin vuosina 1981–1984. En muista minä vuonna Sirkus Finlandia otti tuon arvonimen käyttöönsä, mutta muistan, että eräs toinenkin sirkus havitteli sitä tosissaan.

Kun surffailee sirkussivuilla netissä, huomaa, että kansallissirkuksia on lähes joka maassa yksi kappale. Mahtaako missään maassa olla asetuksia kansallis-sanan käytöstä? Taitaa olla niin, että ken sen ensimmäisenä rohkeaa ottaa käyttöön, saa pitää sen? Ja sitä ei helposti oteta pois. Naapurimaassamme Ruotsissa on Brazil Jack – Sveriges nationalcirkus ja Norjassa Merano – Norges national Cirkus. Itävallassa on Österreichischer National-Circus Louis Knie ja Sveitsissä Schweizer National-Circus Knie. Kumma, että näissä saksankielisissä maissa ei nykyään enää käytetä sanaa Zirkus vaan amerikkalaiseen malliin Circus. Toisaalta ranskalaiset suostuvat puhumaan muuta kuin ranskaa vain todellisessa hengenhädässä. Heidän oma kansallissirkuksensa on Le Cirque National Alexis Gruss.

Ylhäällä itävaltalaisen Louis Knien etukuponki ja alhaalla Ruotsin kansallissirkuksen Brazil Jackin tunnushahmo.