Pikalukua

Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta mistään muustahan ei niin paljoa kiistelläkään kuin makuasioista. Koska sirkusten mainonnasta kuulee aniharvoin puhuttavan, niin otanpa aiheeksi tienvarsitaulut. Kun sirkus on tulossa paikkakunnalle, niin muutamaa päivää aiemmin sirkuksen etumies saapuu levittämään mainoksia. Tienvarsikyltit asetetaan vilkkaille liikennepaikoille ja pienempiä myymäläjulisteita liimaillaan kauppojen näyteikkunoihin. Molempiin tietysti kysytään luvat.

Myymäläjulisteissa voi olla tekstiä enemmänkin, koska niiden eteen on mahdollista pysähtyä lukemaan. Kun tienvarsijulisteen ohi ajetaan 40–100 km/h, niin siinä vauhdissa ei ehdi lukemaan kuin sanan tai kaksi. Taulun yleisilmeen on oltava sirkusmainen, jotta jo kaukaa voi arvata mistä on kyse. Mainoksen on erotuttava taustastaan. Ne pari sanaa, jotka halutaan autoilijan huomaavan on sijoitettava taulun yläosaan etteivät ne huku aluskasvillisuuteen. Tekstinä on käytettävä vain yhtä kirjaintyyppiä ja vain yhtä väriä. Negateksti on aina vaikeampaa luettavaa. Tekee myös mieli kysyä, onko Helsinkiin sijoitetussa taulussa pakko lukea Helsinki-Helsingfors? Eikö siinä riittäisi pelkkä Kaisaniemi? Mitä vähemmän tekstiä, sen parempi.

Euroopassa on paljon pitempään ja useammin mainostettu sirkuksia. Niinpä siellä on monessa maassa muotoutunut tiettyjä tapoja tiedottaa tapahtumista. Alakuvista näkee sikäläisten julisteiden rakennemallin selvästi. Sirkuksen nimi näkyy selvästi, sitten esiintymispaikka ja se alla vasemmalla ensi-iltapäivä ja oikealla viimeinen näytöspäivä. Kaikki muu on sitten pientä tuherrusta. Sama layout toistui saksalaisen Renzin Suomen kiertueella 2002. Suomalaiset eivät heti tajunneet mitä nuo numerot laatikoissa tarkoittavat, mutta näin olivat saksalaiset tottuneet päivämäärät ilmoittamaan. Eurooppalaiset osaavat lukea näitä julisteita nopeasti, kun kaikki tiedot ilmoitetaan aina samassa järjestyksessä.