Klovnit

Klovninumeron tarkoitus on laukaista katsojissa muiden numeroiden aiheuttamia jännitystiloja. Klovninumerot siis pyrkivät rentouttamaan katsojaa naurun avulla. Kun ihminen nauraa, niin hänen sisällään olevat jännitystilat laukeavat. Lapset eläytyvät erilaisiin klovnitemppuihin helpommin kuin aikuiset ja kun lapset nauravat niin se tartuu aikuisiinkin. Nauru on tarttuva tauti. Sirkuksen pyöreä maneesi auttaa tässä tilanteessa. Ihmiset näkevät, miten muut reagoivat samaan tilanteeseen.

Vahingonilo on yksi asia, joka ihmistä kummasti hymyilyttää. Vahingonilo on kaikkein luonnollisinta – siinä ei ole yhtään teskentelyä tai kateutta mukana. On hauskaa katsella kun joku tekee maneesilla itsestään selviltä tuntuvia asioita ja epäonnistuu niissä. Katsojista on hauskaa kun joku kompuroi hänen puolestaan.

Klassisen sirkuksen klovninumeroista on olemassa valmiita käsikirjoituksiakin. Perinteisissä klovninumeroissa on aina muutamia perushahmoja. Jos numerossa tarvitaan useampi hahmo, niin mukaan voi tulla esimerkiksi sirkustirehtööri. Klovni tai pelle voi tietenkin olla osa jotain muuta numeroa. Vaikkapa trampoliininumerossa voi yksi ryhmän esiintyjä keskittyä tekemään koomiselta näyttäviä liikkeitä ja naurettavuutta korostetaan hassuilla vaatteilla.

Muuten – minkähän takia klovnit yleensä yhdistetään pikkulapsiin? Valtaosa lapsista pitää monia klovnien maskeja pelottavina! John G. Robertson on kirjassaan An Excess of Phobias and Manias nimennyt klovnien pelon koulrofobiaksi.

Yläkuvassa Tampereen Mini-Sirkuksen maineikas klovniduo syksyllä 1977 Sorin nuorisotalossa. Alhaalla klovni Don Christian eli Christian Hofer Sirkus Finlandiassa 2008. Alimaisessa kuvassa klovniorkesteri Monacossa 2008.