Herrar Direktörer

Näin lähestyi Trolle Rhodinin Zoo Cirkus Helsingin herroja lehti-ilmoituksella joulun lähestyessä 1948. Valtavan huviveron välttääkseen sirkus keräsi näytöksillään varoja myös hyväntekeväisyyteen. Osa markoista annettiin Lasten Päivälle ja sirkus nimettiin Lasten Päivän Talvisirkukseksi. Tänään sirkus tunnetaan nimellä Brazil Jack.

Sen ajan tavan mukaan sirkus oli asettunut Helsingin Hippodromiin. Töölön Messuhallin paikalla oli vielä puutaloja. B-hallin kohdalla oli 1910 ratsastushalliksi rakennettu Hippodrom. Rakennuksessa oli tallitilaa 40 hevoselle ja katsomoon mahtui 1000 henkeä. Sirkusten lisäksi siellä nähtiin myös usein painikilpailuja ja nyrkkeilyotteluja. Hippodrom purettiin 1949.

Ohjelmassa oli suomalaisiakin artisteja: tasapainotaituri ja jonglööri Seppo Leivo sekä 3 Powers eli Iloiset Nokipojat. Kaksitoista jääkarhua, 5 berberileijonaa ja norsut taisivat olla mielenkiintoisimpia nähtäviä. Ohjelmalehdessä varoiteltiin, että petoeläinnumeroiden aikana on yleisön liikehtiminen kielletty. Sehän lisäsi vielä enemmän jännitystä.

Trolle Rhodin esitti täysveriset hevoset, Jack Rhodin opetetut simpanssit ja Ingeborg Goutier norjalaishevoset ja shetlanninponit.

Aiemmin samana vuonna Suomessa vieraili myös tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt, josta kerroin edelliskuussa.

Tom Hertell nukkui pois

Impressaari Tom Hertell poistui joukostamme toissapäivänä kunnioitettavassa 86 vuoden iässä. Tom paiskoi töitä viimeiseen asti. Yli kuuden vuosikymmenen agenttiuransa aikana hän koki kaiken mahdollisen hyvän ja huonon sirkus-, varietee- ja musiikkialalla. Osin hänen ansiostaan suomalaisten pienestä iltamajärjestäjien porukasta kasvoi nykyinen viihdeteollisuutemme. Hertell toi Suomeen maailman kirkkaimmat tähdet. Tom Hertell oli myös tuki ja turva monelle aloittelevalle artistille. Kuulin jonkun käyttävän hänestä nimeä Uncle Tom.

Tomin tarinoista sain sen käsityksen, että hänellä oli hyvä elämä. Vaikka tiedämme, että lähtö on joskus meidän kaikkien kohtalo, niin ainahan se kolahtaa, kun joku tuttu lähtee pois. Itse ainakin tiedän nyt, että sitten joskus, siellä jossain on varmasti hyvää ohjelmaa. Elviksen konsertteja matkien voidaan nyt vain sanoa: Ladies and gentlemen, Tom has left the building. Thank you and goodnight.

Sirkus Caliba 2004

Tässä Sirkus Caliban ohjelmalehti vuodelta 2004. Tunnusvärinä oli edelleen punainen ja sitä rikkova vihreä. Mainostajatkin olivat tutut Topi-keittiöt ja Kalajoen hiekkasärkät.

Ohjelmassa suurimman työn tekivät klovnit, joiden nimiä ei ohjelmalehdessä edes mainittu. Eläimistä mukana olivat aasi ja koirat. Sirkusleiri oli vähän kasvanut, kun mukana oli nyt myös etuteltta.

Sitten huhuttiin välirikosta ja niinhän siinä kävi, että Kari Niskasen ja Ines Ullmannin romanssi lopahti. Meni iltapäivä- ja naistenlehdiltä hyvä jutunaihe. Samantien lopahti moni muukin asia. Ohjelmalehteäkään ei ilmeisesti painettu enää. Julisteita kuitenkin näkyi. Kalustokin vanheni ja kilpailija Mr. Apollo lisäsi painetta.

Kommentit:

Itsekin olin pienempänä todellinen sirkusfriikki. Monta kertaa juttelin Niskasen kanssa sirkuselämästä. Kun vuonna 2005 Kari ei astunutkaan areenalle, tuntui kuin olisi ensimmäistä kertaa Calibassa käymässä. Karin lähdettyä koko Caliba alkoi menettää hohtoaan, ja homma alkoi rapistua. Sääli. 

.

Neulan Huvipuisto

Vuonna 1959 Lasten Päivän Säätiö eli Linnanmäki ehdotti, että Tampereelle perustettaisiin huvipuisto. Sijoituspaikaksi valittiin Ratina, jossa tivolit ja sirkukset usein vierailivat. Aikaa kului ja kului. Vuonna 1966 peustettiin Tampereen Särkänniemi Oy. Vuonna 1969 avattiin Akvaario-Planetaario ja seuraavana vuonna Lasten eläintarha. Näsinneula avautui 1971. Särkänniemessä alkoi olla vipinää.

Vuosina 1972–73 kaupunki vuokrasi Särkänniemestä maa-alueen Lauri Seiterälle (1915–1992) ja Leo Lindblomille, jotka perustivat sinne huvipuiston. Se sai nimekseen Neulan Huvipuisto. Alhaalla Jorma Pirhosen kuva vuodelta 1972. Se loppui kuitenkin näihin kahteen vuoteen. Kaupunki päätti rakentaa itse huvipuiston. Rakentamiseen käytettiin vuosi 1974 ja Särkänniemen huvipuisto avasi porttinsa 1975.

Jonglööri Henrico (Björn Gammals) oli kesät 1972–73 Huvipuisto Seiterän palveluksessa. Vuonna 1972 hänet komennettiin pariin otteseen Neulan Huvipuistoon esiintymään. Ilmaisohjelmaa oli joka päivä, viikonloppuisin oli huvipuistossa jopa neljä näytöstä. Henricon lisäksi esiintyivät mm. ilma-akrobaatit 5 Berondini (ilmeisesti tsekkiläistä Berousekin sukua) ja Pelle Jali (Valto Aulamo). Ylhäällä kuva lehti-ilmoituksesta 1972.

Se oli silloin kun huvipuistot ja kiertävät tivolit vielä tarjosivat kävijöille jotain veloituksetta. Tivoli Sariola taitaa olla ainoa, jolla on vielä ilmaisohjelmaa.

Kommentit:

Kyllä Linnamäki ainakin jatkaa ilmaisohjelman perinnettä, ulkolavalla on kesäaikaan lähes joka päivä jonkinlaista ohjelmaa, sirkustakin melko usein. Sisäänpääsy on nykyään maksuton, joten tämä perinne on kyllä elävä edelleen. Särkänniemessäkin ovat kai Sorin Sirkuksen harrastajat esiintyneet ulkoilmanäyttämöllä useana kesänä?

. . . . . . . . . . . . . . . . .

Kiitos lisätiedoista. Toivottavasti Särkänniemikin luopuu joskus porttimaksuistaan.

Kari Nieminen

. . . . . . . . . . . . . . . . .

Milloinkahan ensimmäisen kommentin kirjoittaja on käynyt Linnanmäellä? Jos menee vaikka Linnanmäen sivuille ja klikkaa auki kartan, niin huomaa että Lintsillä ei ole minkäänlaista ulkolavaa. Entisten ulkolavojen paikalla on vuoristoratoja. Erilaisia vuoristoratoja taisi viime vuonna olla kahdeksan kappalettan. Linnanmäestä on tullut vuoristoratojen ja ravintoloiden keskittymä. Ja lisää kapakoita on uutisten mukaan tulossa.

. . . . . . . . . . . . . . . . .

Sirkus Sariola 1951

Markku Aulanko lähetti Sirkus Sariolan ohjelmalehden vuodelta 1951. Juontajana näkyy toimineen Mr. Bruno eli Bruno Nurmi eli entinen Bruno Johansson. Bruno muistetaan myös taikurina ja vatsastapuhujana.

Ohjelmassa mainitaan tanskalainen mestaritaskuvaras Jack Atkins, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Gentleman Jack.

2 Iwarnos teki Markun muistin mukaan ns. syöksytrapetsinumeron, missä taiteilija numeron lopuksi heittäytyy trapetsilta alas ja jää roukkumaan nilkoistaan nahkalenkkien varaan.

Ohjelmalehteen on merkitty kolme eri numeroa nimellä Dayelma-baletti. Tietääkö joku millainen esitys se oli? Björn Gammals löysi kyllä vanhoja kuvia cancan-tyyppisistä tanssitytöistä moniakin, mutta mistään ei löydy sanallista selvitystä.

Ohjelmalehden takana kerrotaan Sirkus Sariolan esiintyjinä olleen 23 taiteilijaa, joista kolme suomalaisia. Keitähän he olivat, Brunon lisäksi? Koko henkilökunnan määräksi ilmoitettiin 60. Nelimastoiseen telttaan mahtui 2000 henkeä.

Kommentit:

Yksi suomalainen oli Mr Paganus eli Eero Paganus. Hän esiintyi jossain vaiheessa myös poikansa kanssa ja pojan nimi oli Kyösti. Eero Paganus esiintyi myös suomalaisissa filmeissä. Kyösti Paganus kertoi, että hänen serkkunsa oli Esa Timonen eli laulaja Robin. Mr Paganus lahjoitti esiintymisvälineensä Robinille.
Markku Aulanko

Taskuvaras

Monella meistä on karvaita kokemuksia taskuvarkaista, mutta on niistä hauskojakin muistoja. Esiintyvät taskuvarkaat kun ovat rehellisiä ja he vain lainaavat hetkeksi uhrinsa omaisuutta.

Vanhemmat ihmiset muistavat vielä tanskalaisen mestaritaskuvarkaan Jack Atkinsin, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Gentleman Jack. Hänen oikea nimensä oli Tommy Iversen (1921–1984). Jack vei asiakkaalta kellot ja kravatit ja jopa silmälasit päästä tai henkselit. Sirkus Sariolassa 1951 hän kertoi oppineensa, että suomalaisen miehen henkselit ovat todella sitä varten, että ne kannattelevat housuja. Gentleman Jack esiintyi myöhemmin myös Sirkus Huhtalassa ja muuallakin Suomessa hyvin usein.

Nykyisistä taskuvarkaista mm. tanskalainen Kenny Quinn sai jo 17-vuotiaana oppinsa suoraan Jackilta. Kennyn oikea nimi on Kim Thygesen ja hän on syntynyt 1965 Norjassa, Oslossa. Avustajana toimii hänen vaimonsa Joan. He esiintyivät Sirkus Finlandiassa vuonna 2003. Oli nautinnollista katsella kun hän kaiken kansan nähden putsasi sisäministeri Rajamäen keskellä maneesia. Hän kävi myös usealla poliisilaitoksella esitelmöimässä taskuvarkaudesta viranomaisille.

Vielä Cirkus 4000

Björn Gammals lähetti vielä lisätietoa toissapäivänä kerrotun Cirkus 4000:n loppuvaiheista. Jos ranskalaisryhmä Les 4 Maroccos sai palkkarahansa, niin eivät he sitä kotimatkaansa heti käyttäneet. He saivat nimittäin kiinnityksen Linnanmäen Peacockin Sirkusrevyyseen elokuun ajaksi. Siihen aikaan 15-vuotias Björn Gammals esiintyi samassa ohjelmassa. Ohjelmassa hänet esitellään nimellä Henrico – nuori suomalainen jonglööri. Taustamusiikista vastasi Kullervo Linna (1911–1987) ja hänen Sirkusorkesterinsa. Näytöksiä oli arkisin kaksi ja sunnuntaisin kolme.

Merry Christmas

Hyvää Joulua  /  God Jul  /  Glædelig Jul  /  Merry Christmas  /  Fröhliche Weihnachten  /  Buone Feste Natalizie  /  Joyeux Noel  /  Kala Christouyenna  /  Kellemes Karacsonyi unnepeket  /  Vrolijk Kerstfeest  /  Prejeme Vam Vesele Vanoce a stastny Novy Rok  /  Wesolych Swiat Bozego Narodzenia  /  Tchestita Koleda  /  Boas Festas  /  Sarbatori vesele  /  Feliz Navidad  /  Tezze Iliniz Yahsi Olsun  /  Gledelig Jul

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.

Antipudisti

Antipodisti tai antipudisti tai jalkajonglööri on taiteilija, joka on erikoistunut jaloilla tapahtuvaan esineiden käsittelyyn, heittämiseen ja pyörittämiseen. Välineiksi sopivat laatikot, lieriöt, palot, ihan mitkä vaan. Maltanristi on jalkajonglöörien paljon käyttämä ristin muotoinen apuväline, jota voidaan potkia useaan eri suuntaan.

Jalkajonglööri voi jaloillaan heitellä myös ihmistä. Numeroa kutsutaan silloin nimellä Ikariset leikit. Voi kuvitella termin syntyneen siitä, kun antipodisti-isä opetti lastaan lentämään jalkojensa päällä. Joku ehkä muistaa, että kreikkalaisessa mytologiassa Ikaros oli Daidaloksen poika. Isä suunnitteli sekä itselleen että pojalleen parin siipiä, jotka oli valmistettu vahasta ja sulista. Varoituksista huolimatta poika lensi liian lähelle aurinkoa tunnetuin seurauksin.

Yläkuvassa Katerina Repponen näyttää, että antipodisti voi työskennellä vaikka Pasi Nousiaisen selässä. Kyseessä on Circus Ruskan esitys Tampereen Teatterikesässä 2011. Alakuvassa tsekkiläinen Jan Navratil pompottelee palloa askelma kerrallaan tangon päässä olevaan koriin Sirkus Finlandiassa 2004.

Kommentit:

Kiitos, Kari, näistä kivoista kirjoituksista ja Oikein Hyvää Joulua teille molemmille!
Kalle

Sirkus Caliba 2002

Markku Aulanko löysi arkistostaan Sirkus Caliban ohjelmalehden vuodelta 2002. Se on isokokoinen 30 x 62 cm ja taitettu kolmeen osaan. Kiiltäväpaperisessa lehtisessä näkyy hyvin sirkuksen väritys, punaista ja kultaa. Kansisivulla näkyvät sirkuksen saksalaissyntyinen johtaja Ines Ullmann vasemmalla ja juontajana ollut Kari Niskanen oikealla. Niskanen oli Kalajoen elinkeinoasiamiehenä kun Ines kävi 1998 kysymässä apua sirkuksen perustamisessa. Hanke tuntui mielenkiintoiselta ja Kari lähti mukaan auttamaan. Hän otti virkavapaata omasta työstään. Kari Niskanen oli myös hyvä kommunikoimaan virkamiesten ja median kanssa. Sitä taitoa ei ole kaikilla. Helposti sorrutaan kilpailijoiden mollaamiseen sen sijaan että keskityttäisiin omien hyvien puolien esille tuomiseen.

Kannessa näkyvät myös kristallikruunut ja kuvia muista kultaisista koristeista. Sisäsivuilla on kuvia interiöristä ja lavasteista taiteilijakuvien lisäksi. Mainostajina ohjelmalehtisessä olivat Topi-Keittiöt Kalajoelta, Kalajoen Hiekkasärkät ja Kalajoen kaupunki. Ne itse asiassa rikkoivat aika pahasti ohjelmalehdykän muutoin puna-kultaisen värikokonaisuuden.

Sirkuksella oli hyvä mainoskikka. He lupasivat ilmoituksissa, että talo tarjoaa kaikille kahvit. Näin myös tehtiin. Ilmainen kahvitarjoilu saa kyllä suomalaisen liikkeelle. Rahallisesti satsaus ei varmaan ollut kovinkaan suuri. Suomalainen lähtee ilmaisen tarjouksen perässä vaikka mihin. Lippuja ostettaessa he tarjosivat makeisia. Nämä olivat pieniä, mutta toimivia kikkoja, joita kannattaisi muidenkin miettiä.

Sirkusprinsessan ja elinkeinoasiamiehen välille syntynyt romanssi oli  myös erinomainen lehtijutun aihe. Kesä on lehdillä uutisköyhää aikaa ja tässä oli vielä pitkästä aikaa mahdollisuus saada positiivinen uutinen.

Sirkus Praha

Yläkuvassa Sirkus Praha vuonna 1993. Olisikohan Lieksan vesitornista otettu kuva. Alunperin teltta oli hirveän näköinen, mutta pojat ostivat punaista ja sinistä maalia ja kolmen päivän päästä teltta oli jo aivan upea. Teltan halkaisija oli noin 22 metriä.

Vieressä näkyvä ohjelmalehti oli kolmeen osaan taitettu A3-paperi, toisella puolella värikuvia ja toisella puolella mustavalkoista. Ohjelmassa oli mm. Duo Rossi eli Jukka "Kykki" Rossi vaimoineen klovneina. Takapuoleen oli kuulemma remmeillä kiinnitetty puulevy, jottei potkut sattuisi. Lisäksi ohjelmassa jongleerasi Duo Jaromir eli Jaromir Joo, joka nykyään omistaa Tsekissä suositun Cirkus Jo-Joon.

Ohjelmalehdessä on sirkuksen pääjohtajaksi merkitty Sven Berglund ja yksikköjohtajaksi Jaromir Joo. Kiertuepomona oli Jukka Rossi.

Impressaarit

Sirkusartistit kutsuivat ohjelmatoimistojen pomoja agenteiksi tai impressaareiksi. Vanhoista ohjelmatoimistoista on aiemmissa postauksissa mainittu jo ainakin Tom Hertell, Oy Scanvip Ab, Ohjelma-Apu Oy ja Ohjelma Oy.  Tässä Echo-lehden numerossa 2 vuodelta 1952 mainitaan vielä pari lisää.

Ohjelmapalvelu piti toimistoa Helsingissä Kaivokadulla. Huvipalvelu Oy:ssä näkyivät herrat Tom Hertell, Paavo Päiwiö ja L. Vuoristo. Sähkösanomaosoitteeksi on valittu paljonpuhuvasti Showbusiness. Pojat käyttivät siis Hertellin osoitetta.

Tästä joukosta toimii edelleen Oy The Finnish Booking Office Tom Hertell Ab. Siis yli 60 vuotta alalla. Nostan hattua. Kun tänään etsii netistä Keltaisilta sivuilta ohjelmatoimistoa Suomesta, saa vastaukseski 1800 osoitetta.

Cirkus Konrado 1931

Vuonna 1931 Suomea kiersi tsekkoslovakialainen suuri eläinsirkus Cirkus Konrado!  Sirkuksen ohjaajana oli Carl (Karl) Sembach (1908–1984), josta sittemmin tuli Circus Kronen johtaja hänen naituaan Frieda Kronen (1903–1992) vuonna 1935.

Ohjelmalehdykän kannessa oli kuvattu klovnit Eugen ja Tanti. Eugen on aivan selvästi suomalainen Pelle Siponen. Ohjelmalehtisessä on numero ”Parhaitten suomalaisten klownien esittäytyminen”. Voi siis ajatella, että Tantikin olisi suomalainen.

Carl Sembach oli sirkuksen nuori eläintenkouluttaja. Kirjan Die grosse Raubtierschau mukaan Sembachilla oli sekaryhmä, neljä leijonaa ja neljä tiikeriä. Sen lisäksi hänellä oli toinen sekaryhmä, missä oli jääkarhuja ja ruskeakarhuja. Molemmat ryhmät olivat mukana Suomessa. Sirkus Konradossa oli myös intialaiset elefantit Jumbo ja Nelly, jotka esitti rouva Konrado. Eksoottisen kavalkadin ja hevosnumeroiden esittäjäksi mainitaan Alex. Hess.

Kiertueen aikana leijonat saivat poikasia ja Väinö Lehtosen kirjoittamassa  Korkeasaaren kirjassa kerrotaan, että Cirkus Konradolla oli ehkä noin 15 leijonaa. Matkalla Hämeenlinnasta Tampereelle 14.8. syntyi kaksi leijonanpentua lisää. Sirkus oli kiertänyt eri puolilla Suomea, mutta ei saanut lupaa tulla Helsinkiin. Kaupunginhallitus oli sitä mieltä, että ulkomainen sirkus vie markat ulkolaisiin taskuihin. Lupa heltisi sillä ehdolla, että sirkus luovuttaa kaksi leijonan poikasta Korkeasaaren eläintarhaan. Näin tehtiin 28.10. Samalla kertaa ostettiin Sirkus Konradolta kaksi muuta pentua Felis ja Sarah. Ne olivat syntyneet jo maaliskuussa. Felis oli hermafrodiitti eli kaksineuvoinen yksilö, joka omaa sekä naaras- että koiraspuoliselle tyypilliset sukuelimet.  Niistä tuli Korkeasaaren ensimmäiset leijonat. Suomessa syntyneet saivat nimet Leo ja Suoma. Ristiäiset pidettiin Helsingin Pallokentällä ja todistamassa oli mm. kaupunginjohtaja Erik von Frenckell.  Ilmeisesti sirkus Konrado oli silloin Pallokentällä ja leijonat vielä emänsä hoivissa. Leijonille sidottiin kaulaan toiselle punainen ja toiselle sininen silkkirusetti, kohotettiin ilmaan ja huudettiin nimi.

Kommentit:

Yllä olevat tiedot Sirkus Konradon taustasta ja leijonien yhteydestä Korkeasaareen sain Peter Lindforsilta sen jälkeen kun olin sattunut saamaan oheisen lehdykän. Peter on kyllä varinainen tietopankki.
Markku Aulanko

Jakob Joulutorilla

Joulutori tuo taas valoa ja vilskettä Tampereen Keskustorille aatonaattoon saakka. Torille on siroteltu yli 50 mökkiä ja kauppiaita tulee Saksasta asti.

Tänä vuonna Joulutorilta löytyy kaksi merkittävää uutuutta. Toinen niistä on hehkuviini. Torilla tosiaan saa ihan aitoa terästettyä glögiä.

Toinen uutuus on sirkus. Tamperelainen Jakobin Sirkus on pystyttänyt telttansa Tampereen Teatterin eteen ja esittää siinä TuliHile-nimistä nykysirkusesitystään. Tulinen ja luminen show on koko perheelle suunnattu klovnerian, jongleerauksen ja fyysisen teatterin keinoin toteutettu joulusatu. Mitä tapahtuu, kun kaksi joulukoristetta herää eloon jouluyönä muiden nukkuessa?

Jakobin Sirkuksella on vielä esityksiä 18.12. klo. 13.00, 14.30 ja 16.00 sekä 21.–22.12. klo 17.00 ja 18.00. Parinkymmenen minuutin mittainen esitys maksaa vain 5 euroa.

Toi vessakyltti – no kai sitä tarvitaan, jos alkaa naurattaa niin, että meinaa pissat tulla housuihin. Niin ja vähän valoja vois olla teltan ympärillä silloinkin kun ei ole esitystä.

Myrskytuhoja

Näin siinä käy, kun ei uskota luonnon voimien raakuutta. Sirkus Finlandialle se oli ensimmäinen kerta eikä toista varmaan tule.

Sirkus Finlandia kiersi Bulgariassa talvet 88–89 ja 89–90. Ensimmäisenä talvena meinattiin hukkua lumeen ja toisen talven muistot näkyvät tuossa ylhäällä. Jo illalla tuuli oli niin kovaa, että Scaniat ajettiin varmuuden vuoksi teltan eteen. Narut jäivät kuitenkin sitomatta. Solaa pitkin kiemurteli selainen puuska, että sen vierailun jälkeen kerättiin vain teltan riekaleita.

Bulgarian Valtionsirkukselta saatiin toinen teltta, mutta sen sivupressut olivat liian lyhyet päästäen tuulen sisälle. Jukka "Kykki" Rossi kävi Puolan Gdanskissa viemässä risan teltan pois. Paluumatkalla hän toi Bulgariaan Sirkus Finlandia Juniorin teltan, jolla sitten pärjättiin loppureissu.

Sirkustaitojen käsikirja

Parisataasivuinen Sirkustaitojen käsikirja ilmestyi 1989. Markku Aulanko kirjoitti erinomaisen oppikirjan, johon minä otin valokuvia ja piirsinkin muutaman kuvan. Se oli mielenkiintoinen projekti, jonka aikana opin valtavasti uusia asioita sirkuskulttuurista. Samalla tutustuin moniin erikoisiin ja jännittäviin ihmisiin.

Tuohon aikaan sirkus oli kokenut jo renesanssinsa. Suomessa toimi useita sirkuskerhoja. Silloin oli valtava pula asiantuntevista ohjaajista. Ensimmäisellä laaja-alaisella suomenkielisellä sirkusoppikirjalla oli siis kysyntää. Nyt sitä taitaa löytyä enää kirjastoista ja divareista. Mutta eipä ole vastaavaakaan uutta tullut. Mahtaako tullakaan – kaikkihan löytyy nykyään sähköisistä medioista.

Kommentit:

Kun katselen yllä mainitun kirjan kansikuvaa, niin ihmettelen ainakin kahta asiaa. Miksi keskellä olevaan kuvaan on valittu taika-aiheinen kuva, vaikka kirjassa ei käsitellä taikatemppuja puolta sanaa. Kuva on napsastu yhdestä vanhasta Friedländerin tekemästä julisteesta.Taikatemput olivat se alue, joka rajattiin kirjasta ulos. Toinen ihmettelyn aihe on kannen kuviointi muutenkin. Vaalean hailakka ruutukuvio tuo mieleen lähinnä keittiön pöydälle levitettävän vahakangaspöytäliinan. Tämän blogin pitäjällä ei taida kuitenkaan olla mitään tekemistä kansikuvan kanssa? 

Markku Aulanko

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Joo, kyllä se oli Otavan taittajan näkemys myyvästä kannesta.

Kari Nieminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Cirkus Mijares

Meksikolaisveljekset Chuy ja Manuel Mijares olivat nuorallakävelijöitä. Chuy käytti löysää vaijeria ja Manuel kireää. Ruotsalaiskuuluisuus Reino oli saanut oppia Chuy Mijaresilta 1940-luvun alussa. Chuy avioitui Babtista Schreiberin kanssa.

Reilu 60 vuotta sitten Ruotsin ehkä kaikkein kuuluisin sirkus oli Cirkus Mijares-Schreiber. Esimerkiksi vuonna 1949 heillä oli Amerikansk Jättecirkus lännen tyyliin kolmella maneesilla. Cirkus Scott oli pahin kilpailija siihen aikaan. Chuy kuoli vuonna 1955. Manuel Mijares otti yrityksen haltuunsa ja kiersi vuonna 1956 Ruotsia nimellä Grand Circo Mexico.

Vuosina 1957 ja 1958 he kiersivät Suomea nimellä Cirkus Manuel Mijares. Vuonna 1958 Tampereella olivat ohjelmassa vahvistuksina myös suomalaiset jonglööri Henrico (Björn Gammals) Briittansa kanssa ja 2 Tornados eli Tarmo Vilén ja Yrjö Niitlahti. Kiertue jatkui ylös Haaparantaan ja sieltä Ruotsin puolelle. Menestys alkoi hiipua. Manuel Mijares yritti vielä 1959 Ruotsissa revyyllä Golden City Dixies, mutta sekin lopetettiin kesken kiertueen.

Cirkus Schreiber syntyi uudelleen 1974. Dolf Schreiber ja hänen suomalaissyntyinen Elsa-vaimonsa vierailivat myös Suomessa.

Yläkuvassa vuoden 1957 Suomen kiertueen ohjelmalehden kansi ja alakuvassa itse ohjelma. Olikohan tuo kohdan 15 klovni Kusti suomalainen?

Kommentit:

Tietääkseni Kusti ei ollut suomalainen vaan tanskalainen Gusti Daniels ( oik. Gustav Blumenfeld 1927- 1997). Kiertueella oli mukana myös Kustin veli Willi joka oli ns. valkoinen klovni. Kusti itse oli ns. Aukusti- klovni.
Veljekset olivat Suomessa myös vuonna 1964 Trolle Rhodinin sirkus Caravanin kiertueella
Muistan kohdan 15 esityksen hyvin. Se oli vain muutaman minuutin pituinen ja Kustin tanssipartnerina oli ihmisen kokoinen nukke.
Peter Lindfors

Kliisnikka vai kautsukka?

Luonnottoman notkeat kumimiehet tai käärmeihmiset ovat notkeusakrobaatteja. He ovat ylinotkeita henkilöitä, jotka pystyvät taivuttamaan itseään normalia enemmän joko eteen- tai taaksepäin. Taaksepäin notkeata henkilöä kutsutaan kautsukaksi ja eteenpäin notkeaa kliisnikaksi.

Yläkuvassa vuonna 2009 Sirkus Finlandiassa esiintynyt azerbaizanilainen kliisnikka Araz Hamzayev. Vuonna 2002 Finlandiassa oli myös kliisnikkapari Sebastian & Son eli Sebastian ja Ronald Milton Sankar Ranskan Guyanasta.

Sirkusihmeitä

Helsingin Messuhallissa nähtiin Sirkusihmeitä helmikuussa 1950 Ohjelma Oy:n järjestämänä. Paavo Päiwiön vastuulla oli suunnittelu ja johto. Päiwiö tunnetaan myös Iloisen Teatterin yhtenä perustajana vuodelta 1945. Kapellimestarina toimi Kaarlo "Kalle" Armas Valkama (1908–1980)(käytti myös salanimeä Pertti Vesa) ja järjestäjänä toimi elokuvissakin esiintynyt Tuukka Soitso. Ulkolaiset artistit oli välittänyt Bjørkenheim Agency Kööpenhaminasta.

Istumapaikat maksoivat 150–250 markkaa ja seisomapaikat 100 markkaa. Ylläkuvattu ohjelmalehti oli nelisivuinen A5-kokoinen ja maksoi 20 mk. Muutama suomalainenkin esiintyjä löytyy: Trio Lintunen esitti akrobatiaa, Pelle Jali & Co oli klovnina ja Mia & Matti esittivät kautschuk-numeron.

Julkisuudessa ei kuulemma asiaa puitu, mutta luotettavana pidetyn lähteen mukaan tanskalainen Anita Kittner sai surmansa hypätessään tässä ohjelmassa 16 metrin korkeudesta pieneen vesialtaaseen, joka oli vain pari metriä syvä. Hänestä löytyy filmi Ylen Elävässä Arkistossa, joka on päivätty 10.2.1950.

Alakuvassa hänen postikorttinsa vuodelta 1932 nimikirjoituksella varustettuna. Kortti on valmistettu Budapestissa.

Gauchot

Ensin ajattelin että ei hemmetti, eihän tämä ole sirkusta, mutta muutin kyllä mieleni. Itse asiassahan se on juuri sitä sirkusta, joka aikoinaan esitteli ihmisille maailman ihmeitä, kummallisia olioita ja eksoottisia eläimiä. Se oli silloin kun ei ollut televisiota eikä sanomalehdissä ollut valokuvia.

Siinä jäi Hamina Tattoo toiseksi kun gauchot tulivat areenalle. Diablos del Fuego esiintyi Sirkus Finlandiassa vuonna 2005. Eipä ole sen jälkeen kohdalle sattunut montaakaan esiintyjää, jotka yhtä näyttävästi eläytyvät rooliinsa. Naismaiset saappaat, rinta napaan asti auki, pitkä tukka hiestä märkänä, rinta rottingilla ja silmät leimuten. Testosteroni oikein roiskui. Nautin todella näkemästäni vaikka se ei ollut muuta kuin rummutusta ja kivien pyörittelyä narujen päässä. Mukana ollut latinalainen raivo sai aikaan hyvin eksoottisen tunnelman.

Sana gaucho on portugalia. Gauchoja asuu Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa, Etelä-Chilessä (jossa käytetään nimitystä huaso) ja Etelä-Brasiliassa. Se on jonkinlainen löyhä vastine Pohjois-Amerikan cowboylle. Perinteisesti gauchot ovat paimentaneet karjaa ja harjoittaneet maataloutta pääelinkeinonaan. Cowboyn tapaan gauchoihin liittyy romanttinen perinne, joka on näkynyt etenkin Argentiinan kulttuurissa.

Bolas, myös bola tai boleadoras on heitettävä ase, joka koostuu kahdesta tai useammasta toisiinsa köydellä kytketystä pallosta (kuvassa kaverin vyössä näkyvä valkoinen naru). Bolaa käytetään pyydystämiseen heittämällä se siten, että pallot kietovat köydet uhrin jalkojen ympärille. Pyörittämällä käsissä palloja niin että ne ottavat kiinni lattiaan, saadaan aikaan rummutusta vastaava ääni.

Roberto Fazzini

Toissapäivänä kuvassani oli useita sirkussovelluksia puhelimen näytöllä. Yksi niistä oli Roberto Fazzini, jolla on liikesuhteita isoon joukkoon maailman sirkuksia.

Sirkus tarvitsee paljon muitakin kuin sirkustaiteilijoita. Sirkuksen pyörittämisessä tarvitaan myös teltanvalmistajia, konepajoja, vartiointiliikkeitä ja ties mitä alihankkijoita. Yksi tärkeimmistä on kirjapaino. Varsinkin sirkuslaisten oma kirjapaino.

Reilu 20 vuotta sitten Italiaan syntyi yritys, joka tänään tekee töitä 29 maahan. Asiakkaina ovat sirkukset, huvipuistot ja suurtapahtumat. Roberto Fazzini painaa tällä hetkellä ison osan Euroopan sirkusten ohjelmalehdistä ja julisteista. Painotöiden lisäksi tuotantoon kuuluu kaikkea muutakin sirkuksen myynninedistämiseen littyvää materiaalia, työasuja, matkamuistoja jne.

Kuvassa Carl-Gustaf Jernström tutustuu maneesipoikien työsujen muotiin Fazzinin messuosastolla vuonna 2005.

Cirkus Berny

Björn Gammalsin aarrearkusta löytyi tämä norjalaisen Cirkus Bernyn ohjelmalehti. Lehti on A5-kokoinen ja 16-sivuinen ja se on kokonaan norjankielinen. Toki keskiaukeamalla on taitettu ylimääräinen arkki, jossa ohjelma kerrotaan suomeksi. He olivat kiertueella Suomessa 1966. Helsingissä he pystyttivät teltan Kampin torin paikkeille silloisen linja-autoaseman taakse.

Saksalaista sukujuurta oleva, mutta Norjaan muuttanut Rudolf Berny Barthel nai ruotsalaisen Elvira Hoffmannin. He perustivat Circus Bernyn 1929. Toinen maailmansota lopetti toiminnan ja Rudolf kuoli 1944. Elvira aloitti toiminnan uudestaan sodan jälkeen. Hän avioitui Arthur Reinschin kanssa 1946. Arthur kuoli 1967 eli vuosi tämän Suomen keikan jälkeen. Elvira kuoli 1969. Heidän tyttärensä Liv avioitui Ivar Løkenin kanssa ja he johtivat sirkusta 1968–1979. Vielä vuonna 1984 vietettiin 150-vuotisjuhlia.

Jos nyt oikein norjankieltä ymmärsin, niin omistajat Elvira ja Arthur Berny Reinsch kertovat alkulehdillä, että sirkus kiertää kesäisin Norjassa noin 50 paikkakuntaa. Näytöksiä annetaan noin 300 ja matkaa kertyy 5000 km. Matka taitetaan 30 rautatievaunulla, autoilla ja asuntovaunuilla. Teltassa oli 2200 istuinpaikkaa ja henkilökuntaa 150.

Ohjelmalehden kannen on maalannut Oscar Knudsen. Samaa kuvaa käytettiin ainakin vuoden 1962 ohjelmalehdessä. Jos kiinnostaa, niin nostalgisia kuvia löytyy Facebookista.

Muuten – minkähän takia monissa tämän ajan ohjelmalehdissä paussiklovin nimi painettiin hyvin pienellä varsinaisen ohjelmaluettelon alle? Tässäkin lukee paperin alareunassa: Maneesiklovni Pipow esiintyy ohjelmanumeroiden välisillä pienillä tauoilla. Ihan niin kuin hän ei olisi samanarvoinen kuin muut artistit.

Kommentit:

Joo, ainakin Tsekeissä Ilmoitetaan ohjelman alla maininta: Koko illan clowni...
Kalle

Mobiilisirkus

Eipä olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että tänään voi tarkistaa sirkuksen näytösajat omasta kännykästä. Sieltä näkee myös millainen ohjelma on ja jos oikein innostut voit vaikka varata lippusi. Puhelimesta näkee viimeiset sirkusuutiset ja lehdistötiedotteet. Nämä ohjelmapalikat ovat ladattavissa sekä älypuhelimiin että tabletteihin.

Omassa puhelimessani on tällä hetkellä Charles Knie, Herman Renz, Cirque d'Hiver, Arlette Gruss ja Cirque du Soleil -sirkukset. Ja lisää sirkuksia on kuulemma tulossa.

Näkyyhän nykypuhelimissa jo tavalliset nettisivutkin, mutta on hankalaa lukea pieneltä puhelimen ruudulta tekstiä, joka on tarkoitettu 20 kertaa suuremmalle monitorille. Nämä sirkus-appsit on rakennettu nimenomaan pikkuruudulle sopivaksi.

Taitaa kuitenkin olla niin, että näistä palveluista kiinnostuneita on aika vähän. Samat asiat kun näkee netistäkin. Mutta sirkusten henkilökunnalle, harrastajille ja artisteille tämä on kätevä palvelumuoto. Jokohan pian saadaan joku suomalainen sirkus näihin mobiililaitteisiin. TTT eli Tampereen Työväen Teatteri siellä jo on.

Domptööri vai dressööri?

He ovat molemmat sirkusmaailmassa eläinkouluttajia. Domptööri (dompteur) on petoeläinten kouluttaja ja dressööri (dresseur) on eläinten kouluttaja, joka ei työskentele petoeläinten kanssa. Dressööri voi siis työskennellä villieläinten kanssa, jos ne eivät ole petoja.

Pedolla eli saalistajalla tarkoitetaan mitä tahansa eläintä, joka hankkii ravintonsa saalistamalla ja tappamalla muita eläimiä syödäkseen näiden lihaa tai harvemmin myös verta. Mutta esimerkiksi pandat ovat tieteellisen luokittelun mukaan petoeläimiä, vaikka ne ovat itse asiassa kasvinsyöjiä. Tässä käsiteviidakossa menee äkkiä sekaisin.

Suurten kissapetojen kanssa esiintyviä artisteja on nimitetty myös eläintenkesyttäjiksi. Nimitys on hieman harhaanjohtava, sillä ihan kesyjä ja turvallisia ei kissapedoista saa kukaan eikä koskaan. Siksi ne ehkä niin kiehtovatkin. Ensimmäisen kerran kouluttaja astui samaan häkkiin tiikerin kanssa sirkusesityksessä 1831 tai 1819. Hän oli ranskalainen Henri Martin (1793–1882).

Suomessa kielletään mm. apinoiden, petoeläinten, hylje-eläinten ja norsujen käyttäminen sirkuksissa ja muissa niihin verrattavissa näytöksissä. Koirien, kotikissojen, merileijonien, ponien sekä kesyhevosten ja -aasien käyttö sen sijaan sallitaan. Suurimmassa osassa Eurooppaa ei tällaisia kieltoja ole.

Yläkuvassa valtaistuimellaan King Tonga -leijona ja hänen takanaan Martin Lacey Jr., yksi nykypäivän tunnetuimmista domptööreistä. Alhaalla Sirkus Finlandian kävijöille tuttu dressööri Felix Quaiser hevosineen. Alimmaisena Krenzola vuonna 2005 ihastuttavien lintujensa kanssa. Hänellä oli mukanaan kiertueella myös kotka, mutta se ei saanut esiintyä Suomessa. Euroopassa hänen esitykseensä kuuluu jopa kettu samassa näytöksessä lintujen kanssa.

Huvivero

Kuvassa Sirkus Finlandian klovni Nick Miehe, joka kävi valtiovarain ministeriössä kertomassa huviveroon liittyvistä vaikeuksista vuonna 1976. Kuvaaja oli Pressfoton Kaj Hagström.

Huvivero on ikivanha ja sitkeästi hengissä pysynyt keino rokottaa varsinkin rahvaan suosimia huvitilaisuuksia, jotka eivät olleet taidetta. Jo vuonna 1818 säädettiin, että kaupunkien maistraattien tuli velottaa huvitilaisuuksien järjestäjiä hopearuplalla ja vuosittain tilittää varat senaatille.

Minun ikäisteni paremmin muistama huvivero oli voimassa 1915–1981. Huvivero perustui vuonna 1914 annettuun Venäjän keisarilliseen säädökseen "Armollinen asetus julkisista näytännöistä ja huvitilaisuuksista kannettavasta väliaikaisesta verosta". Siis väliaikaisesta! Huviveron piiriin kuuluivat mm. konsertit, lavatanssit, teatterit, elokuvat ja tivolit.

Alkuun vero oli 10 % pääsymaksusta. Vuonna 1921 vero määrättiin erisuuruisena eri huveille, ollen elokuvista 40 % sirkusnäytöksistä, kabaree-esityksistä ja tansseista 50 % ja muista huvitilaisuuksista 10 %.  Ja se otettiin brutosta.

Huviveron perinnässä käytettiin alkuun postimerkkejä. Vuoden 1922 alusta tulivat käyttöön Suomen Pankin painamat huviveroliput. Lippu muodostui kolmesta osasta. Kuittiosalla pääsi tilaisuuteen, keskiosa jäi ostajalle (kuva alla) ja kantaosa oli myyjälle jäävä tarkastusosa.

Tottakai tähänkin keksittiin kaikenlaisia kiertoteitä. Esimerkiksi Suurosten surmanajoa ei verotettu, koska se laskettiin kilpa-ajoksi, josta ei veroa tarvinnut maksaa. Yleistä oli naamioida tanssit iltamiksi juhlapuheineen. Joissakin paikoissa myytiin samat liput kahdesti.

Sirkus Finlandian omistajat muistavat hyvin huviveron lopettamisen. Presidentti Urho Kekkonen allekirjoitti 15. elokuuta 1980 lain, jonka mukaan huvivero poistuu seuraavan vuoden alusta. Samana päivänä päivänä syntyi nykyinen sirkustirehtööri Carl-Johan Jernström.

Itselläni on henkeäsalpaava muisto huviverosta samoilta ajoilta. Särkänniemen huvipuistolla oli lupa käyttää lipunmyynnissään nk. Bireka-lippuja. Aina kauden lopussa myymättä jääneet vajaat lippurullat poltettiin poliisilaitoksen sihteerin Raimo Tannerin valvonnassa suuressa tynnyrissä. Lippujen päälle kaatamani neste osoittautui myöhemmin bensaksi. Heitin palavan tikun mielestäni aika kaukaa, mutta mutta naama siinä humauksessa paloi. Pari viikkoa meni kasvot siteissä.

Muuten – Tyyne Leivo-Larsson (1902–1977) muistetaan kansanedustaja-ajaltaan muun muassa siitä, että hän ehdotti merimiehiltä huviveron perimistä, koska he pääsevät matkustamaan ilmaiseksi ja näkemään maailmaa.

Sirkusten tunnusvärit

Jokaisella sirkuksella on oma logo ja symboli, liikemerkki. Sirkuksilla on myös omat värinsä. Jokainen sirkus on omanvärinensä. Jo kaukaa tunnistaa mistä sirkuksesta on kyse pelkästään värien perusteella.

Sirkus Finlandian väreistä minulle tulee mieleen Lappi. Autoissa punainen yläosa, sininen alaosa ja keltainen, ohut tunturin kaari välissä. Lisänä valkoisia tähtiä. Nuo värit olivat jo ensimmäisessä fasaadissa 1976. Autot olivat alussa sini-valkoisia korostaen suomalaisuutta. Logo kirjoitettiin alkuvuosina punaisella.

Sirkus Caliballa on kaikki punaista ja kultaa. Sisällä teltassa on myös peilejä ja koristelamppuja. Näistä syntyy lämmin ja ylellinen mielikuva.

Sirkus Florentinon autot ovat punavoittoisia. Logossa käytetään sinistä tai punaista ja keltaista. Tumman vihreän käyttö näyttää lisääntyvän. Sirkustirehtööri Florentin Tzvetkov lupaili jo viime kesänä uutta telttaakin, jonka värit olisivat vihreä ja punainen.

Kyllä se vaan antaa yrityksestä miellyttävämmän, hyvin hoidetun ja menestyvän kuvan, jos sillä on yhtenäinen linja ulkoasussaan. Kuljetusvälineissä, teltassa, kassoissa ja kioskeissa se on helpointa toteuttaa. Vain artistien omat kuljetusvälineet poikkeavat linjasta.

Kireällä vai löysällä?

Kireä vaijeri on nuorallakävelijän käyttämä vaijeri, joka on vedetty niin kireälle, että se ei taiteilijan painosta jousta. Kireällä vaijerilla käytetään usein tasapainon säilyttämiseen tasapainotankoa, sateenvarjoa tai viuhkaa. Kireä vaijeri voi olla viritetty joko matalalle tai hyvin korkealle (highwire). Kun vaijeri kiristetään kerrostalojen, rotkojen tai putousten välille, englanninkieliset käyttävät sanaa skywalk.

Löysä vaijeri taas riippuu löysänä. Tasapainon säilyttämiseen käytetään vartaloliikkeitä. Löysä vaijeri viritetään poikkeuksetta matalalle.

Suomen huippuja nuorallatanssijoissa tai -kävelijöissä edustaa Köyliöstä kotoisin oleva Antti Tuomento. Hän on kävellyt teräsvaijeria pitkin yli Imatrankosken vuosina 1992 ja 1993. Tämä ei kuitenkaan vielä ollut kaikki, vaan hän maalasi koskea ylittäessään siitä vielä taulunkin! Tuomento esiintyi Sirkus Finlandia Juniorissa 1987.

Nuorallakävelijästä käytetään myös nimitystä funambulisti, joka johdetaan ranskankielen sanasta funambule.

Yläkuvassa Circus Ruskan Kimmo Hietanen löysällä vaijerilla 2009. Alakuvissa kaksi kireää vaijeria – toinen matalalla ja toinen korkealla. Matalalla espanjalainen Miguel Ferreri Sirkus Finlandiassa 2006. Korkealla kahdeksan hengen ryhmä Monte-Carlon festivaaleilla 2004.

Kommentit:

Viime kesänä skywalk-numeron teki Viktor Kaiser, kun hän Turussa vietetyn Future Circus-festivaalin avajaisissa käveli 17.8. Aurajoen ylitse. Matka oli noin 200 metriä ja loppupäässä vaijeri kulki noin 20 metriä korkeudella asfaltin yläpuolella. Rannalla oli tuhansia ihmisiä seuraamassa. 

Viktorin isä Ladja Kaiser ylitti Imatran kosken vaijeria pitkin 26.5.1985. Joen rantamilla ylitystä oli seuraamassa lehtien mukaan 15000 katsojaa. Koski avattiin ylityksen ajaksi. Silloin oli kulunut 100 vuotta siitä kun Rudolf Blondin –niminen nuorallakävelijä oli ylittänyt saman kosken. Rudolf Blondin oli puolestaan yksi alkuperäisen Blondinin jäljittelijöistä. Tämä alkuperäinen Blondin oli oikealta nimeltään Jean Francois Gravelet ja hän ylitti Niagaran putouksen vaijeria pitkin 30.6.1859 ja sen jälkeen useita kertoja.
Tuomennon Antin lisäksi Imatran kosken on suomalaisista ylittänyt ainakin Antero Lagström.
Markku Aulanko

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yksi tunnetuista nuorallakävelijöistä on Philip Petit, joka aikanaan yllätti New Yorkin töihin menevät kansalaiset aamuvarhaisella kävelemällä World Trade Centerin kaksoistornien välin nuoralla. Nyt se ei enää ole mahdollista...
Markku Aulanko

Maailman Sirkusliitto

Maailman Sirkusliiton synty juontuu Monacon ruhtinas Rainier III:n mieltymykseen sirkuskulttuurista ja hänen näkemyksiinsä sirkustaiteen kehittymisestä. Vuonna 1974 hän järjesti ensimmäiset Monte-Carlon Kansainväliset Sirkusfestivaalit. Tämä vuosittainen tapahtuma kerää tammikuussa yhteen kaiken sirkusmaailman kerman.

Monacon prinsessa Stephanie perusti Maailman Sirkusliiton vuonna 2008. Tarkoituksena on yhdistää kaikki maailman sirkusjärjestöt saman katon alle. Liiton jäseniä ovat kansalliset tai alueelliset sirkusorganisaatiot. Euroopan Sirkusjärjestö ECA on yksi Maailman Sirkusliiton jäsenistä.

Liitto listaa päätavoitteikseen mm:
- sirkustaiteen ja -kulttuurin edistäminen ja ylläpito
- edustaa kansallisia jäseniään
- ottaa kantaa kaikkiin sirkukseen liittyviin kysymyksiin
- mahdollistaa sirkuksen kehitttyminen
- kannustaa julistuksia ja sääntelyä, jotka edistävät sirkuksen kehitystä ja imagoa

Sirkuskävijä kohtaa Maailman Sirkusliiton kerran vuodessa Maailman Sikuspäivänä. Päivä on aina huhtikuun kolmantena lauantaina. Seuraavan kerran se on siis 21.4.2012. Alakuva on tämänvuotiselta Sirkuspäivältä. Hämeenlinnalainen Sirkuskoulu Arx veti vallan erinomaisen shown Sirkus Finlandian leirissä. Tässä on menossa Grande Finale.

Muuten – sama 21.4.2012 sattuu olemaan myös Sirkus Finlandian syntymäpäivä. Tulee 36 vuotta täyteen!

Kommentit:

onko Bonbon tulossa ensi vuonna Sirkus Finlandiaan?

- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kyllä. Bonbon ja Tiina tulevat taas ensi vuonna Sirkus Finlandiaan ihan uusilla numeroilla. Ensimmäisen kerran Sirkus Finlandiassa tanskalainen Bonbon oli vuonna 1986. Silloin hän käytti taiteilijanimeä Bobon. Silloin hän tapasi myös suomalaisen vaimonsa Tiinan.
Kari Nieminen

- - - - - - - - - - - - - - - - - -