Tammelin the Great

Marko Koivuniemi lähetti jo vuosia sitten mainospostikortin isoisästään William Asser Tammelinista (14.4.1896–1969). Kortti putkahti yllättäin esille, joten kerronpa tässä ne tiedot mitä Marko hänestä kertoi.

William Tammelin oli kotoisin Jalasjärveltä ja hän oli porvarilliselta ammatiltaan räätäli. Taikatemput taisi aluksi olla harrastus, mutta räätälin hommat jäivät kyllä taustalle. Jo 18-vuotiaana hän matkusti ensimmäisen kerran Amerikkaan. New Yorkissa hänelle tehtiin kuulemma leikkaus, joka mahdollisti miekan nielemisen. Suvussa liikkuu tarina, että hänellä oli lippu Titaniciin, mutta hän myöhästyi lähdöstä. Lippu oli kuulemma tallessa, mutta on vuosien saatossa kadonnut. Tammelinin passissa on mm. leimat Stettin 8 Jun 1938 ja Cheerburg 4 Jun 1938. Passin on myöntänyt New Yorkin Suomen konsulaatti.

Tammelin asui loppuikänsä Kurikan Oppaanmäellä, jossa kuoli sydänkohtaukseen marjastusreissulla. Tietääkö joku herrasta enemmän?

Tammiset

Raimo "Rake" Tamminen (1930–1992) oli 1940-luvun alussa Huittisten Lauttakylässä poikaviikari, joka sirkuksen tullessa paikkakunnalle kiipesi läheisen talon katolle ahmimaan haltioissaan kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä. Kaverinsa kanssa myöhemmin hän perusti satulanpäällisiä valmistavan liikkeen, mutta 17–18 -vuotiailta liikemiehiltä meni liike lopulta nurin. Sirkuskipinä iski jälleen ja nuorukaiset alkoivat harjoitella akrobatiaa ihan tosissaan. Ja 20-vuotiaasta lähtien Rake hankki elantonsa esiintymällä.

Taitojen karttuessa Rake löysi kaverikseen Vesa Salo -nimisen voimistelijan ja 2 Tammi-Salo esiintyikin 6–7 vuotta. Salo teki myöhemmin loistavan uran 2 Wealdos -akrobaattiryhmässä. Omien keikkojen ja kiertueiden lisäksi töitä tarjosi myös Toivo Sariolan Tivolin sirkus 1949 ja Suomen Tivolin Erkki Parkkosen osaston Pienois Eläin Sirkus 1950.

Ylivieskasta oli kotoisin Airi Isokoski -niminen laulajatyttö, joka eräällä kiertueella tapasi Raken ja yhdessä jatkettiin koko loppuelämä. Airin ensimmäinen tehtävä oli oppia ajamaan yksipyöräisellä ja avustamaan jonglööriä. Taiteilijanimekseen he ottivat Lili & Rake. Myöhemmin katsottiin nykyaikaisemmaksi nimi 2 Avandis. Töitä riitti mukavasti. Vaimo lauloi, mies oli jonglööri, yhdessä tehtiin pyöränumero ja tytärkin oli mukana akrobatianumeroissa 3–10 -vuotiaana. Perheeseen tuli myös kultainen noutaja Brix, josta tuli suuri sirkustähti hämmästyttävillä taidoillaan. Myöhemmin se sai vielä kaverikseen samanarotuisen Jet-koiran. Yläkuvassa ryhmä on esiintymässä Tampereen Sisun sirkusesityksessä Sampolassa joskus 1980-luvun alussa.

Viimeisimmät sirkushommat Tammisilla olivat Sirkus Finlandia 1978–1980, Kansallissirkus 1981–1984 ja Suomen Talvisirkus taisi olla viimeinen talvella 1984–1985. Airi Tamminen kuoli vuoden 1984 lopulla. Vuonna 1985 Rakelle ojennettiin Hämeen läänin taidepalkinto. Ihastuttavia ihmisiä molemmat. Vieläkin kuulen korvissani Raken maneerien täyttämän äänen – hän toimi tivoliaikoina paljon myös kuuluttajana.

Vesa Salo vasemmalla, Rake oikealla.

Rake hajottaa pyöränsä Suomen Tivolissa.

Rake opetti Tampereen Mini-Sirkuksessa 70-luvun lopulla.

Kommentit:

Oli ilo tehdä heidän kanssaan töitä, Kansallissirkuksessa , 83-84, paljon hyviä muistoja. Tyttäremme Mirella syntyi kiertueen 83 lopulla.
Monica Tuutti
••••••••••••••••••••••••••
Airi ja Rake Tamminen, ystäväni ja mentorini, jotka opettivat minulle sirkuksen ja sirkusartistin käytännön realismin.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••
Olivat todella ihania ihmisiä
Terhi Moilanen-Eklund
••••••••••••••••••••••••••
Airi oli SF:n telttapoikien suojelusenkeli
Wille Ahrens
••••••••••••••••••••••••••

Painia sirkuksessa 1914

Tämä lehti-ilmoitus oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä 20.5.1914:

Sirkus FENNIA
tulee Tampereella ja antaa
Suuren Ensi-näytännön
27 pnä toukokuuta klo 8,15 i.p. suuremmoisella ohjelmalla.
Toimeenpannaan myös suuret
Kansainväliset Painikilpailut
osanottajien joukossa herra Yrjö Saarela, maailman mestari Oulusta. Katsokaa lähemmin ilmoituslehtisistä.

Sirkuksilla oli suuri merkitys painiharrastuksen rantautumisessa Suomeen. Se oli hyvin suosittua sirkuksissa. Yrjö Saarela (13.7.1884–30.6.1951) oli suomalainen kreikkalais-roomalaisen painin olympiavoittaja ja maailmanmestari. Tukholman olympiakisojen jälkeen 1912 Saarela siirtyi ammattilaiseksi sirkusareenoille. Tämä ura jäi lyhyeksi pian alkaneen ensimmäisen maailmansodan johdosta.

Ruotsalainen Richard Olsson kiersi 1900-luvun alussa Suomea Grand Sirkus du Nord -nimisellä sirkuksella. Kun hollantilainen Sirkus F. Goldkette teki konkurssin Loviisassa, Olssonit ostivat joitakin hevosia ja muuta rekvisiittaa heiltä. Tästä muotoutui Cirkus Fennia. Sen toiminta loppui 1917 jossain Ruotsissa. Itsenäistymisen jälkeisenä aikana Suomessa kiersi vielä Fennia ja Finlandia -nimiset sirkukset, mutta ne olivat Oskar Hildénin omistamia.

Pistän tähän alas vielä tuntemattoman painijan artistikortin. Kuka hän oli? Vai oliko hän edes painija?

Sirkus Miehe 1912

Kansan Lehden ilmoitus 29.8.1912 kertoi, että Tampereelle on saapunut Suomen suurin Sirkus. Kyseessä oli tanskalainen Cirkus Miehe. Esiintymispaikkana oli Aleksanterintori eli nykyinen Pyynikintori. Sirkuksen suurin tähti taisi olla Hubert Cooke, joka jo pari vuotta aiemmin piti sirkusta Helsingin Hippodrom-sirkusrakennuksessa. Silloin mainostettiin, että näytös tuli suoraan Lontoon Hyde Parkista.

Sirkus Miehen lehti-ilmoitusta lukiessa aivan hengästyy:
Ensi kerran Suomessa!
Näytäntökausi Tampereella perjantaista 30 p:stä elokuuta 16 p:ään syyskuuta.
SIRKUS MIEHE
(Epäilemättä Suomen suurin matkustava Sirkus-seurue) saapui Tampereelle, Aleksanterin torille, ja on ensimmäinen Suuri Juhla-Näytäntö Perjantaina Elokuun 30 pnä klo 8,15 j.p.
Huom.! SIRKUS MIEHE on nykyisillä ensiluokkaisilla voimillaan varmasti paras Sirkus, joka tähän asti on Suomessa käynyt. Ensiluokkainen suurkaupungin ohjelma! Suurin ja kaunein hevoskokoelma! Ainoastaan ensiluokkaiset taiteilijat esiintyvät. Naisia ja miehiä kaikista kansoista.
Suuremmoisesta ohjelmasta mainitsemme:
Lentävät miehet Aerian ja Ostara "Punaisiksi taiteilijoiksi" kutsutut. Ei milloinkaan ennen nähty Suomessa. Korkealla sirkuskaton alla tekevät he temppunsa ja heittäytyvät trapetsista trapetsiin yksin ja kaksinkertaisissa uhkahyppäyksissä. Viimeksi kolminkert. hyppäys levitettyyn varmuusverkkoon.
Ratsujoukkue Glauerts, 6 ratsutaiteilijaa samalla hevosella.
4 kaunista Tiikeri-Oritta jotka nti Dora esiintuo 
Vapaaopettelu, joka on ainoa laatuaan Nti Amalia, ensiluokkaisia ennätyksiä liikkuvassa trapetsissa. 
Nti Antonia kievahdus-ratsastajatar.
20 vuosisadan ilmiö hra Harald Senets,
6 oritta esiintuo hra Hubert Cooke.
Nti Louise, ennätystanssijatar
The Cleitous, käsi- ja päätanssijoita
Korkein koulu, ratsastetaan Kouluratsastaja Mr. Hubert Cookelta. 
Maneesi ilveilijät Mr August ja Lindblom esiintyvät.
Venäläinen posti. Ratsastetaan 9 hevosella neideiltä Isabella ja Antonia.
Mr August ja Lindblom,
Piccolo ja Fred
Nti Isabella, kouluratsastajatar. Ratsastaa myös ilman satulaa. 
Ensiluokkaista Konsertti omalta jouhiorkesterilta alkaa puoli tuntia ennen näytäntöä. 
Oma sähkövalaistuslaitos.
Pilettien hinnat: Varattu paikka 3:50. 1:nen paikka 2:50, 2:nen paikka 1:50, seisomapaikka 1 mk. Lapsilta alle 10 v. puolet. Pilettien myynti aletaan kolmeneljännes tunt. ennen näytännön alkua.
Kunnioituksella H. Miehe, johtaja

Tanskalainen sirkusmuusikko Heinrich Miehe (1846–1915) ja hänen vaimonsa Louise (Schulz) (1849–1932) perustivat sirkuksen 1884. Neljä ensimmäistä vuotta se kulki nimellä Cirkus Thyland. Cirkus Miehe toimi vuoteen 1958 asti. Ohjelmassa mainittu nti Dora on ilmeisesti Dora Miehe Pfänner (1868–1945) ja klovni Mr August oli johtaja itse. Vielä 1950-luvulla löytyy mainitoja Miehen klovniryhmästä ja klovneista Miehe–Steckel.

Alakuvassa Sirkus Finlandian klovni Nick Miehe, joka vuonna 1976 kävi muun sirkusväen kanssa valtiovarainministerille kertomassa mielipiteensä huviveron järjettömyydestä. Hän oli myös tanskalainen ja näin ollen arvaan, että sukua yllämainituille.

Sirkka Tikka

Yksi ahkerimmista suomalaisista sirkusvalokuvaajista 1970–80 -luvuilla lienee ollut Sirkka Tikka. Tietenkään hänestä itsestään ei löydy kunnon kuvia. Nämä kolme ovat ainoat mitä tähän mennessä löydettiin. Harmi, etten itse koskaan tavannut häntä.

Tuo ajan hampaan syömä yläkuva Sirkasta ja Riku-koirasta oli Salon Seudun Sanomissa 12.3.1989. Alhaalla hieman parempia kuvia.

Sirkka Tikka pyöri ennen Sirkus Finlandian aikaa melko paljon Lintsillä ja teki maalauksia Peacockin taiteilijoista. Hänen tyttärensä oli Linnanmäen sirkuskoulussa. Sirkka siunattiin Karjaalla ja muistotilaisuudessa oli esillä useitakin Sirkan maalauksia.

Tässä kuva Sirkus Finlandian kanttiini-vaunusta. Oikeassa reunassa Sirkka hörppii kahviaan pitkon siivu kädessään. 

Sirkka Tikka vasemmalla, sitten Solmu Mäkelä, Henrico eli Björn Gammals, vedenneitohallin pallotyttö Pirkko ja Joe Seitz, joka oli amerikkalainen nuorallakävelijä ja esiintyi Linnanmäen ulkonäyttämöllä useaan otteeseen. Kuva on otettu 30.8.1974 Kykvä-nimisessä salakapakassa, jota ylläpitivät Markku Aulanko ja Juha Kari. Siellä vierailleet kyllä tiesivät mistä sanoista piilopaikan nimi oli muodostettu.

Kommentit:

Hyvässä muistissa on :)
Syssis små funderingar

Sirkus Stella Nova 1988

CiVa-Uutisten vuoden 1988 toisessa numerossa kerrotaan Sirkus Stella Novan olevan taas liikkeellä. Julisteen teki Pia. Siinä kurkkaa myös norsu klovnin takaa, vaikka norsukielto tuli Suomeen jo pari vuotta aiemmin. Ohjelmalehtistä ei tänäkään vuonna painettu, mutta tässä muistiin merkitty ohjelman kokoonpano:
Mary Gray – poninumero
Duo Rolfinos – jonglöörit, vaikeita rengastemppuja ja isoilla palloilla
Thure – koiranumero, koirat totteli tai sitten ei: - taisi olla Thor Gujord
Yacine Sene – vertikaaliköysi, Senegalista
Spinoza – taikaprofessori
Miss Monica – kautsuakrobatiaa
Tauko
Miss Mary – paperinrepimisnumero, missä sanomalehtipaperista muotoiltiin kukkia, portaita, pöytäliinoja jne käsin repimällä
Axo & Co – musikaaliset klovnit
Thor Gujord – kilipukit  (kaksi edellistä vuotta, siis 1986 ja 1987 Finlandia Juniorissa)
Yacine Sene – Senegal, miekkabalanssi: kiipesi katonrajaan pitäen tasapainossa kahta miekkaa kärjet vastakkain
Kamelit (2 kpl) Jürgenin ohjauksessa, 1 laama
Finaali

Esitystä säesti elävä orkesteri. Sirkus oli myös saanut uuden valonheitintelineen. Juontajaa ei lehtijutussa mainittu, mutta Ulla Steckel oli äitiyslomalla. Alakuva on Tampereen vierailulta.

Olipa kerran sirkus – jota ei ole enää

Herrat Lasse Jaakkola, Carl-Erik Nyström ja O. Lehtinen perustivat joitakin kuukausia sitten sirkuksen, joka ristittiin Suursirkus Oy:ksi. Suursirkus aloitti toimintansa kuin konsanaan suursirkus, jatkoi sitä kuin piensirkus ja sammui lopuksi kuin Mäntsälän tulitikku. Sirkuksen leijonat eivät kuuleman mukaan kiehtoneet kansalaisia kautta maan ja siksi Suursirkuksen rahavarat laihtuivat kuin maraton-juoksijan sääret. Useilla esiintymispaikkakunnilla syntyi velkojain kaarti, joka hetken maksua odoteltuaan alkoi hermostuneesti etsiä tukea nahkaselkäisestä lakikirjasta. Lopulta tätä kolmen miehen yhtiötä lähdettiin ajamaan konkurssitilaan ja pari päivää sitten suoritettiinkin Helsingin raastuvanoikeudessa velkojain kuulustelu kovin sammuneiden tähtien alla. Suursirkuksella oli velkoja yli miljoona ja varojen puolella oli pitkä rivi nollia. Konkurssi raukesi, kun varoja ei ollut ja yhtiö siirtyi nyt historiaan. Tämän jälkeen saavat kolme johtajaa puhdistaa lompakkonsa, mikäli haluavat vastata yhtiön veloista omistamiensa osakkeiden määrän mukaisesti. Suuren lyhdyn sammumisesta joutunevat kuitenkin velkojat kaikkein eniten kärsimään rahojensa kadottua Suursirkuksen leijonien kurkkuun.

Ylläoleva juttu oli Kansan Lehdessä 25.7.1950. Jutun kirjoittaja oli varmaan tyytyväinen juttuunsa, sen verran värikkäästi se oli kirjoitettu. Mutta keitä olivat nämä herrat Suursirkuksen takana? Talikkalan Taitovoimistelijoiden "isä" Olli Lehtinen on ainoa, joka tulee mieleen yhtenä mahdollisuutena. Jossakin näin sirkuksen nimen kirjoitettuna muotoon Suur-Sirkus.

Samana vuonna Suomessa vieraili tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt, joka käytti nimessään lisämainintaa "Sotainvaliidien Suursirkus", mutta se ei varmaankaan liity tähän juttuun. Kuten ei tämä leijonakaan.

Artibrothers

Suomalaisen Artibrothersin tarina alkaa kolmesta Tampereen Sisun voimistelijanuorukaisesta. Kehittyvään ryhmään kuuluivat aluksi tamperelaiset Ari Suoniemi, hänen nuorempi veljensä Arto Suoniemi ja Timo Kanerva. Ihan alussa mukana oli myös Suoniemen Kalevi-isä ja isosisko Sirpakin. Arto menehtyi traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Ari ja Timo jatkoivat kuitenkin kunnioituksesta Arton muistolle. Pojat kehittyivät parin vuoden sisällä niin pitkälle, että he esiintyivät Peacock-varieteessa koomisella permantoakrobatia-numerollaan koko kesäkuun 1977. Heistä käytettiin myös taiteilijanimiä Arti-veljet ja The ARTI-Brothers. He olivat pinnalla. Valitettava välirikko katkaisi duon uran ja Timo alkoi harjoitella soolonumeroa itselleen. Sitkeällä työllä ovet aukenivat Eurooppaan asti. Tästä kerroimme jo 13.11.

Tunturisusi

Hän on Hessu. Hän ei ole mikään tunturisusi, vaan koirasusi. Eikä tässä jutussakaan ole kyse susista vaan yhdestä Suomen parhaimmasta sirkussaitista netissä.

Jokaisella sirkuksella ja sirkuskerholla on nykyään jo omat nettisivunsa (no – ei ihan) mutta vähemmän löytyy yksittäisten sirkusharrastajien ylläpitämiä sivuja. Olen netistä löytänyt erään sellaisen, jota uskallan suositella. Tunturisuden sirkussivut ovat loistavat. Käykää ihmeessä katsomassa.

Sivuja ylläpitää Jorma Rajaniemi, eläkeläinen kuten minäkin. Molempiin on sirkus tehnyt lähtemättömän vaikutuksen jo silloin kun ei vielä tunnettu kyberavaruutta eikä mobiilipelejä. Rajaniemi innostui vuonna 2001 tekemään nettisivuja, joiden aiheena oli aluksi vain sudet. Jos todella olette kiinnostuneet susista, menkää samassa saitissa tänne. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen tieto susista ja koirista. Ja jos muutkin eläimet kiinnostavat, poiketkaa tänne. Oikeastaan tämä tunturisusi-saitti on pohjaton kaivo. Sirkus on vain osa sisältöä. Nykyään sieltä löytyy viihdettä, kulttuuria, urheilua, musiikkia, vuotuisjuhlia jne. Kaikki sivut ovat selkeitä ja miellyttäviä katsella. Nostan hattua tekijöille.

Alakuvassa Hessu varsinaisessa duunissaan Sirkus Finlandiassa avustajinaan Körkön pariskunta.

Kommentit:

Kiitos upeasta blogista! Itse pidän videoblogia, joka käsittelee vatsastapuhumista. Tässä videossa hassuttelemme Sirkus Finlandian esityksen väliajalla:
http://www.lily.fi/blogit/vatsastapuhujan-paivakirja/toihin-sirkukseen 

Nti Liljeblad

Suomen sirkushistoriassa on toinenkin naispuolinen leijonankesyttäjä. Zoja Puska oli se suomalainen, mutta mistä maasta tuli tämä Neiti Liljeblad? Suomessa hän on esiintynyt, koska muistokortissakin on selvää suomea. Missä hän esiintyi ja milloin?

Nykyään ei enää puhuta eläintenkesyttäjistä vaan -kouluttajista. Koulutustavatkin ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana ystävällisimmiksi. Palkitsemista käytetään enemmän. Kesyeläinten kouluttajasta käytetään nimitystä dressööri (dresseur) ja villieläinten kouluttajaa nimitetään domptööriksi (dompteur).

Villieläinten kanssa esiintyminen on aina vaarallista. Viimeisin traaginen tapaus lienee vuodelta 2010, kun ukrainalaisessa sirkuksessa leijonalauman johtaja hyökkäsi kouluttajansa päälle ja muu lauma perässä. Avustajien nopea toiminta pelasti kouluttajan hengen.

Kommentit:

Viime kesänä karhu innostui leikkimään omistajansa kanssa Tsekeissä. Linkistä näkyy Jiri Berousek Jr:n sidottu pää. http://tn.nova.cz/zpravy/domaci/napadeni-v-cirkusu-berouskovi-zranili-medvedi-na-staci-v-brode.html
Kalle

Linnanmäen johtajia

Viime kuun lopulla oli Helsingin Sanomissa ilmoitus, jolla haettiin toimitusjohtajaa Linnanmäelle. Ilmoitus pisti muistelemaan keitä olivat aiemmat johtajat. Linnanmäen omistaa Lasten Päivän Säätiö, jonka perustivat 1956 kuusi lastensuojelutyötä tekevää järjestöä.

Ennen Linnanmäkeä ja ennen Lasten Päivän Säätiötä meillä oli Lasten Päivä. Lasten Päivä oli Ruotsin mallin mukaan järjestetty lastensuojelutyötä tekevien järjestöjen yhteistapahtuma, jolla nämä keräsivät varoja toimintaansa. Niitä järjestettiin satunnaisesti jo ennen sotia, mutta niiden merkitys kasvoi sotien jälkeen. Tivolilaitteita oli silloin vähemmän, painopiste oli erilaisilla ohjelmilla ja arpajaisilla, narunvedoilla ja muilla tavarapeleillä. Palkintotavarat olivat pitkälti lahjoituksia Ruotsista ja erityisesti Tanskasta. Sieltä saatiin kahvia, sokeria, suklaata ja muita Suomessa kortilla olevia herkkuja.  Hankkeen suojelija oli Alli Paasikivi, jonka nimeä käytettiin hyväksi kun haluttiin oikaista jotain lupakiemuroita. Tapahtumia järjestettiin monilla paikkakunnilla. Jossain vaiheessa Lasten Päivän nimissä tuotiin Suomeen myös sirkuksia ja tivolilaitteita.

Lasten Päiviä koordinoi järjestelytoimikunta, jonka puheenjohtaja oli ylilääkäri Viljo Rantasalo. Sitten päätettiin, että järjestelytoimikunnan puheenjohtaja on myös eräänlainen toiminnanjohtaja.  ”Tehtävään palkattiin everstiluutnantti Einari Haltiavuori, Suomen Väetönsuojelujärjestön ja Is-Te Oy:n (Ilmansuojeluteollisuus – väestönsuojeluun liittyviä artikkeleita tekevä tehdas) toimitusjohtaja.  Hänellä osoittautuikin olevan ideoita, tarmoa ja jopa terävät kyynärpäät , joita tarvittiin Lasten Päivän järjestämisessä ja kehittämisessä vastaan tulevien vaikeuksien voittamiseksi”, lukee Saisko Lipun Karuselliin kirjassa. Kun Lasten Päivän Säätiö perustettiin, niin Haltiavuori oli sen ensimmäinen toimitusjohtaja. Säätiö aloitti varsinaisesti toimintansa 1957.

Tässä lista Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtajista:
Eversti Haltiavuori 11.9.1956–30.11.1957
Veli Virtanen 1.5.–10.10.1958
Bo Ekelund 10.10.1958–14.4.1987
Erkki Kaski 15.4.1987–1990 (apul.joht. 16.8.1962 alkaen)
Kalle Justander 1991–2001 (varatoim.joht. 1990 alkaen)
Risto Räikkönen 2001–2013

Yläkuvassa ruotsalaisen Trolle Rhodinin Zoo-Cirkus, joka 1950 kulki Suomessa Lasten Päivän Sirkuksen nimellä. Majakka ja Perävaunu -elokuvista tuttu Perävaunu poseerasi vuoden 1948 Lasten Päivän Sirkuksen ohjelmalehden kannessa. Tässä oli takana tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt.

Lähteet: Markku Aulanko ja Saisko Lipun Karuselliin -kirja.

Suuri Sirkusattraktioni

Olisinpa halunut nähdä tuon kuolemanhypyn hevosen selässä sirkuksen katonrajasta. Tämä tamperelaisen elokuvateatteri Scalan ilmoitus oli Kansan Lehdessä 24.5.1912:

SCALA
Kinematografitaiteen erikoisteatteri.
Maanantaina Ensi-ilta ohjelmalla minkä arvoista ei ennen ole elävien kuvien kankaalla naytetty.
Europan suurin mahtinumero ilmestynyt!
Tanskalaisen Nordfilmi tehtaan alkuperäinen kuva. Ei jäljennös.
HUOM.! Vuoden huomiota herättävin uutuus! Kokotunnin -näytelmä. HUOM.!
Yksinoikeus! Huom.! Kuva mikä täydellisesti voittaa jäljittelyn (jäljennöksen).
SUURI SIRKUSATTRAKTIONI
eli Kuolemanhyppy hevosenselässä Sirkuksen katonrajasta.
Mieltäkiihoittava 3-näyt. taiteilijadraama.
Pääosaa esittää kuuluisa filminäyttelija Herra Psilander (Pallander ?). Siis alkuperäinen kuva, ei jäljennös.
Huom.! Kun jotakin erinomaista ilmestyy, niin ei ole jäljittelijöistä puute, jonka vuoksi tahdomme täten arv. yleisöä huomauttaa että eräs elävien kuvien teatteri täällä ilmoittaa lehdissä sama ilmoitus kuin tämäkin, vaikkapa kuva on aivan toisenlainen. HUOM.! Se kuva jota me nyt näytämme, pysyy sisältönsä, näytelmätaiteensa ja huolelliseen näyttämöllepanoonsa nähden kilpailussa voittamattomana.

Elokuvateatteri Scala oli aivan uusi. Se avattiin saman vuoden tammikuussa ja se oli silloin Tampereen suurin. Sen katsomossa oli peräti 468 istuinpaikkaa. Pohjoismaisen Biografikomppanian omistaman teatterin alkutaival ei ollut kaikkein helpoimpia, koska kaksi tulipaloa aiheutti teatterissa pieniä vahinkoja säikäyttäen samalla yleisön. Suurin elokuvateatterin palo Tampereella tapahtui paljon myöhemmin, kun 23.10.1927 elokuvateatteri Imatran tulipalossa kuoli 20 ja loukkaantui 28 henkilöä.

Scalan kuvaa en löytänyt tähän hätään, mutta tässä Maailman Ympäri -elokuvateatterin henkilökunta talvella 1907–08. Teatteri sijaitsi Sandbergintalossa Tampereen Keskustorilla. Takarivissä vas. koneenkäyttäjä Fredrik Giltig, vahtimestari Y. Östberg, voimalaitoksenkäyttäjä Viktor Ylén, vahtimestari ja toinen koneenkäyttäjä Yrjö Suojanen. Keskirivissä pianisti Hugo Rantakari, mandoliininsoittaja Karl Unt, isännöitsijä Elis Rikala ja kitaristi Juhani Brenner. Edessä kassanhoitajat Lahja Hedman ja Hilma Suojanen, heidän välissään penkkipoika Kalle Friman.

Sirkus Finlandia 1996

Vuonna 1996 presidentti Martti Ahtisaari matkusti valtiovierailulle mm. Liettuaan, Hartwall-areenan rakennustyöt aloitettiin, presidentti Martti Ahtisaari matkusti valtiovierailulle Irlantiin, Pekka Haavisto tapasi Dalai Laaman, uutisankkuri Kaj Lindén jäi eläkkeelle, presidentti Martti Ahtisaari matkusti valtiovierailulle Tšekkiin ja Sirkus Finlandia joi kahvit 20-vuotisen taipaleensa kunniaksi ja lähti taas kiertämään Suomea. Julisteita painettiin leveämpää ja kapeampaa sorttia.

Ohjelmasta ei minulla ole harmainta aavistustakaan, eikä monella muullakaan, mutta muutama esiintyjä on jäänyt mieleen:
Troupe Ignatov, jockey-numero
Pikku-Kalle, jonglööri Carl-Johan Jernström
Trapetsityttö
Bulgarialaiset klovnit
Espanjalainen rola bola -perhe teki alkuosassa kaskadöörinumeron
Villakoirat ja kyyhkyset

Samaan aikaan Suomen jäähalleja kiersi Suomen ohjelma- ja telttapalvelun tuomana The Great Russian State Circus. Tekninen toteutus oli Nuokun Sirkuksen. 

Kommentit:

Katselin tuota Russian State Circus -julistetta, joka minullakin oli joskus seinällä. Klovnin meikki näytti hyvin tutulta... sitten huomasin, että itänaapureiden kiertuejulisteen klovni muistuttaa kovasti läntistä esiintyjää Bozo the Clownia. 

Onkohan juliste Suomessa vai Venäjällä tehty? 
Klovni Sebastian

Stella Nova 1987

Vuosi 1987 oli tanskalaiselle Sirkus Stella Novalle viides kesä Suomessa ja ensimmäinen kesä norsukiellon jälkeen. Nyt oli käytössä uusi sinipunainen teltta.

CiVa-lehdestä löytyy artikkeli ohjelmasta, mutta siinä ei kerrota ohjelmajärjestystä. Koska ohjelmalehteä ei painettu, täytyy toivoa, että jostain vielä joskus löytyy sellaisetkin muistiinpanot. Kirjastonhoitaja Peter Lindforsilta Helsingistä voisi sellaiset löytyä. Siihen saakka mennään tällä listalla:

Rikki & Partner, itävaltalainen lautasjonglööri
Duo Willas, tsekkiläinen trapetsitaiteilija, joka kannattelee partneriaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja koko ajan hampaidensa varassa
Duo Willas, permantoakrobatiaa, edellisenä vuonna Finlandia Juniorissa 
Francini, käsilläseisonta, edellisen ryhmän poika; pyörittää päällä seisten jaloillaan puusauvaa?
Mr. Leopold, antipudisti
Kenny Quinn, tanskalainen taskuvaras, Gentleman Jackin oppipoika, varasti ovella ja palautti ohjelmassa
Mary Gray, Sveitsi, hevosnumero, hevosia,  poneja ja minihevonen?, joka kulki kouluttajansa jalkojen välissä
Lady Sabina, kyyhkysnumero Itävallasta tarjoaa kymmenien siipien suhinaa

Yläkuvassa ihastuttava taikuri Spinoza, joka ei esiintynyt CiVan toimittajien poiketessa sillä hän oli ollut auton ruhjomana ja ei voinut esiintyä, mutta oli kyllä mukana lipunmyynnissä. Sen sijaan alakuvan Ulla Steckel säteili juontajana aurinkoisesti. Ulla aloitti työnsä Suomessa Tivoli Matti Sariolan ikkunamainosten kanssa. Hän osaa vieläkin hyvää suomea. Ulla on myös yläkuvassa vanhempiensa keskellä alle 8-vuotiaana.

Isä ja poika

Harmi, että eivät pistäneet nimiään tähän korttii – oikeita tai taiteilijanimiään. Ei tuohon aikaan tällaisia kortteja paperikaupassa myyty. Kyllä tätä on tosissaan myyty ihailijapostikorttina jossakin tivolissa tai sirkuksessa. Mutta keitä ovat isä ja poika?

Kommentit:

•••••••••••••••••••••
Kyseessä olivat Alpo Malinen (isä) ja Heikki Malinen (poika) ja he esiintyivät mm Sirkus Bonnissa ja kaiketi Sirkus Euroopassa. Alpo Malinen oli toisena 2 Wealdo -ryhmässä Vesa Salon kanssa ja Alpo teki myös notkeusakrobatiaa nimellä Malino ja klovneriaa nimellä Pelle Nopo. Alpo oli mukana siinä Powersien savupiippukuvassa. 
MA 
•••••••••••••••••••••
Kuvan takana lukee "Kirjapaino Reklaami, Kaisaniemenkatu 4 B 25" Siellä oli laatta tallessa, ja tilasimme niitä edellisen satsin ollessa loppumassa. Kuvia myytiin (mm minä möin) esitysten väliajalla lisätienistin hankkimiseksi perheelle, 
Terveisin Heikki Malinen
•••••••••••••••••••••
Hei! Viittaan MA:n sanoihin:"Kyseessä olivat Alpo Malinen (isä) ja Heikki Malinen (poika) ja he esiintyivät mm Sirkus Bonnissa ja kaiketi Sirkus Euroopassa". Varma vuosi on ainakin 1951, jossa sirkus Bonnin esitteessä on mainittu "5-vuotias ihmelapsi Heikki". Valitettavasti tuota esitettä olen kaivanut, toistaiseksi huonolla onnella. Luulisin, että myös vuodet 1952 ja ehkä 1953 ja 1954 olivat vielä minun jumppa-aikojani. Valitettavasti esiintymispaikkoja en jaksa muistaa. Jospa Martilla tai Zojalla tai Sepolla olisi lisätietoja (laitan heille eMailin). 
Heikki
•••••••••••••••••••••

Timo Kanerva

Löysin netistä tiedon, että Timo Kanerva on palannut Suomeen ja Tampereelle jo vuonna 2008. Viimeksi näin Kanervan pyöräakrobaattina Särkänniemen esiintymislavalla joskus 70-luvulla. Sitten hän yhtäkkiä hävisi. Kertoivat hänen menneen Saksaan.

Kanerva (s. 8.4.1951) oli lahjakas voimistelija ja tie vei akrobaatiksi. Hän oli samanaikaisesti sähköteknikko. Aktiivisen sirkusuransa hän aloitti 1978. Vuonna 1981 hänellä oli sopimus Kansallissirkuksen kanssa, jossa tapasi tulevan vaimonsa Thekla Quaiserin. Kanerva esiintyi 20 vuotta eri puolilla Eurooppaa. Kun matkat Suomesta käsin tuntuivat työläiltä, hän muutti Saksaan.  Timon lapset Tomi ja Tea Kanerva ovat Saksan ja Suomen kansalaisia ja sirkusammattilaisia.

Loisteliaaseen uraan tuli katkos 1989, kun selkä petti. Selkää koitettiin saada kuntoon nelisen kuukautta, mutta turhaan. Selän kulumat olivat liian pahat. Edessä oli ammatinvaihto ja jäähyväiset akrobaatin uralle. Kanervan maailma romahti, tuli avioero, vakavat mielenterveysongelmat ja lopulta oli pakko siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uusi elämä jatkuu nyt kuvataiteilijana. Timohan on maalannut aina.  Jo 70-luvulla hän opiskeli maalausta Oiva Meriläisen oppilaana. Vuonna 1986 hän tapasi vanhan voimistelukaverinsa Jarmo Lehdon, joka Ari Backmannin kanssa oli Särkänniemessä koristemaalaamassa tivolilaitteita. Timo meni auttamaan poikia hetkeksi ja innostui alaan.  Hän haki vielä lisäoppia kansainvälisestikin tunnetun taiteilijan Harry Knorrnin alaisuudessa vuodet 1991 ja 1992.

Päälle kuuskymppinen Timo maalaa tänään sydämensä kyllyydestä. Paljon sirkusaiheisia tauluja. Oma näyttelykin on ollut. Mutta näihin maalauksiin palataan toisella kerralla.

Timo Kanerva opettaa Tampereen Mini-Sirkuksen nuoria Särkänniemessä 1977.

Duo Kanerva Kansallissirkuksen ohjelmalehdessä 1983. Thekla Timon olkapäillä.

Kansallissirkuksen ohjelmalehdessä 1981.

Sirkustarinoita 2013

Sirkustarinoita-näyttely Helsingin Tennispalatsissa on vielä avoinna 17.11. asti. Pidin kovasti näyttelystä. Tosin se olisi saanut olla laajempi. Löytyyhän Suomesta monta muutakin kuvataiteilijaa, jotka ovat kiintyneet nimenomaan sirkukseen. Mielestäni myös toimintahuoneessa olisi pitänyt olla joku yllyttämässsä toimintaan tai neuvomassa. Toiminta ei synny itsestään tyhjässä huoneessa. Erityiskiitoksen annan valaisun tekijöille Marjo Levlinin Valkoisen Sheikin esillepanossa (yläkuvassa). Nyt siitä näkikin jotain, kun Mäntässä se pidettiin liian pimeässä.

Taideteoksia ovat myös artistien puvut. Näyttelystä löytyi viisi erilaista klassisen sirkuksen "työvaatetta", jotka oli saatu Sirkus Finlandiasta. Huomio kiinnittyi pienen sirkusprinsessan asuun (alakuva). Se on Anna Jernströmin asu 80-luvun alusta, kun hän esiintyi Wani-norsun ja Pepino-kouluttajan kanssa (alin kuva). Isompi valkoinen asu on jonglööri Henricon eli Björn Gammalsin avustajana toimineen Brita-vaimon esiintymisasu, jonka hän on lahjoittanut kummitytölleen Heidi Jernströmille. Brita valmisti itse kaikki esiintymispukunsa.

Circus Henry

Circus Henry oli 1890-luvulla perustettu tsekkoslovakialainen sirkus. Tässä ollaan kiertueella Saksassa. Tämä postikortti on tehty Solmu Mäkelän kokoelman julisteesta vuodelta 1906. Norsut esitti itse johtaja Henry.

Sirkus Ringling 1949

Vähän vasemmalle kallellaan oleva tamperelainen Hämeen Yhteistyö innostui julkaisemaan 10.9.1949 näin mairittelevan puffin amerikkalaisesta sirkuksesta:

Ringling-veljesten, Barnumin ja Baileyn yhdistetty sirkus, joka parhaillaan on kiertueella Yhdysvalloissa, on tosiasiassa pyörillä liikkuva kansainvälinen kaupunki. Sen yli 1 500 "asukasta" – lavastajista trapetsitaiteilijoihin – tulevat maailman kaikista osista.

Sirkuksella on oma sairaala, postitoimisto, parturi ja kauneussalonki, sähkövoimalaitos, omat keitto- ja ruokailulaitokset, oma korjauspaja, poliisi- ja paloasema sekä lakiasiaintoimisto ja mainososastot. Päivittäin tarvitaan 18 000 dollaria työntekijäin ja eläinten ruokkimiseen ja majoittamiseen. Ollen ylivoimaisesti suurin kaikista Yhdysvaltain suunnilleen 30:stä sirkuksesta, Ringling-veljesten sirkus on sijoitettu 43 telttaan, joiden yhteinen pinta-ala on yli 6 hehtaaria. Päätelttaan, jossa esitetään ohjelmaa kolmella areenalla yhtaikaa, mahtuu 16 000 katselijaa.

Sirkus voidaan purkaa iltaesityksen jälkeen ja pystyttää uudelleen vaikkapa 160 kilometrin päähän sijaitsevalle uudelle esityspaikalle seuraavaan iltapäivään mennessä. Neljä erikoisrakenteista sirkusjunaa kuljettaa sirkuksen 1 500 -lukuisen henkilökunnan, sen 700 hevosta, 50 elefanttia, 500 häkeissä olevaa villieläintä, teltat, köysistön ja muut sirkusvarusteet sirkusseurueen ollessa kiertueella. Nämä punaiset ja keltaiset sirkusrautatievaunut, joiden yhteinen pituus on 3,2 km, kuljettavat yli 80 000 tonnia.

Alakuvissa Ringling Bros. and Barnum & Bailey tänään. Norsuparaatin kuvaan eivät mahdu kaikki kolme maneesia kokonaan. Alimmaisessa kuvassa ringmaster Johnathan Lee Iverson ja Paulo Cesar Oliveira dos Santos täydessä vauhdissa.

Eldfest

Haaparannan Sporttiklubi järjesti kaksipäiväisen tulijuhlan syyskuun alussa vuonna 1943. Esiintyjät olivat suomalaisia. Kumpanakin päivänä järjestettiin ilotulitus. Esiintyjinä Talikkalas Artistgymnaster eli Talikkalan Taitovoimistelijat, Mr Bruno eli taikuri Bruno Johansson, Toini Pipinen, Anja Salenius ja Eino Rouvala. Pääsymaksu oli vain kruunu 50 äyriä.

Kuvateksteissä näyttää olevan pientä epätarkkuutta. Talikkalan Taitovoimistelijoiden kuvan alla lukee Eino Rouvala ja Olli Lehtinen ja hanuristin kuvan alla Yrjö Irjanne. Siinä ovat Rouvala ja Irjanne vaihtaneet paikkaa.

Ohjelman lisäksi tilaisuudessa oli tanssiakin tottakai – vanhaa musiikkia ja uudempaakin. Orkesterin nimi oli mielenkiintoinen, The Rhytim Boys. Mitähän tarkoittaa sana refrängsångerska orkesterin nimen alla? Lauloiko Pipinen vain kertosäkeitä.

Mutta mitäs näistä kirjoitusvirheistä. Sanoma meni perille ja kaikilla oli ilmeisesti hauskaa. Sodasta huolimatta.

Howard Thurston

Howard Thurston (20.7.1869–13.4.1936) oli maailmankuulu amerikkalainen illusionisti, josta alunperin piti tulla pappi. Taikatemput veivät kuitenkin mukanaan. Uransa alussa hän vieraili mm. Englannissa ja sai ansaittua huomiota sorminäppäryydellään. Palattuaan kotiin Intiaan tekemältään kiertueelta, taikuri Harry Kellar (11.7.1849–10.3.1922) etsi sopivaa seuraajaa itselleen ja valitsi Thurstonin. Tämä sai haltuunsa koko Kellarin suuren kokoillan ohjelman ja paransi sitä vielä. Menestystä kesti lähes 30 vuotta.

Yläkuvassa postikortti eräästä Thurstonin julisteesta. Alkuperäinen on Solmu Mäkelän kokoelmissa. Alakuvassa eräs hänen kirjoistaan, jossa on myös lyhyt elämänkerta hänestä.

Muuten – hän oli yksi niistä harvoista taikureista, josta tuli miljonääri. Kun hän lähti esiintymiskiertueelle, siihen tarvittiin kahdeksan junavaunua.

Seurue Olympia 1930

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 04.12.1930. Seurue Olympia oli lähtenyt talviselle kiertueelle esiintyen joka toinen päivä. Toinen päivä oli matkapäivä. Kortteereina käytettiin usein työväenyhdistysten tiloja. Tässä ilmoituksessa esiintymispaikoiksi ilmoitetaan Tampereen T.Y:n Konserttisali, Kangasalan T.Y:n talo ja Valkeakosken T.Y:n talo. Ilmoituksen katseenvangitsijana toimii heikkotasoinen valokuva naisesta, joka näyttää kenties olevan kahleissa.

Ohjelmassa esiintyy ensiluokkaisia kansainvälisiä taiteilijoita, naisia sekä herroja. Suggession esitys, sekä lisäksi opetettuja koiria. Lopuksi 2:si tuntia tanssia.

Ketkä olivat Seurue Olympian takana? Sirkus Olympian omistajia olivat 1922 Johannes Noro ja 1924–1925 Ilmariset eli Jalmari Hautamäki, A Edman ja Aune Hildén. Oliko tämä Seurue Olympia sitten jatkoa näille sirkuksille?

Muuten – Sirkus Finlandian tämänvuotiset kamelit ovat lainassa Cirkus Olympiasta Ruotsista.

Sirkus Finlandia 1995

Vuonna 1995 SMP haettiin selvitystilaan ja puoluetuen maksaminen sille lopetettiin, Jyrki Järvilehto voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin 24 tunnin ajot, Microsoft julkaisi Windows 95 -käyttöjärjestelmän ja Sirkus Finlandia oli taas jaloillaan konkurssin jälkeen.

Suomi oli saavuttanut jo laman pohjan. Alemmaksi ei voitu enää mennä. Ainoa suunta oli ylöspäin. Ja niinpä Sirkus Finlandia lähti taas liikkeelle. Jostain luin Carl-Gustaf Jernströmin kertoneen, että pahimpina lamavuosina vuotuiset kävijämäärät putosivat jopa 30 000 henkeen, kun ne tänään ovat reilusti yli 200 000.

Ohjelmasta ei paljon dokumentteja ole, mutta muistikuvat kertovat suunnilleen näin:
• Gabi Donnert, iso ja pieni hevosten vapaanumero sekä jongleeraus hevosen selässä
• Pikku-Kalle, jonglööri, Carl Jernström Jr
• Duo Grigorievi, hanstanumero pöydällä
• Miss Rosalia, edellisten tytär, hanstat silinterin päällä
• Troupe Astra, kaskadenumero, venäläinen keinu
• Gorgon ja Consuela Grigoriescu
• klovnit
• Troupe Ignatov, jockey-numero
• Keijo Franck, jousi

Ylhäällä ryhmäkuva Sirkus Finlandiasta vuonna 1995. Alakuvassa autot odottavat kevättä Mustion metsässä.

Peacock-teatteri 1961

Peacock-teatterissa oli toukokuussa 1961 Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen Vihreä Oksa.  Kesäkuussa Peacockissa esiintyi suosikki aikaisemmilta vuosilta, nimittän Dandy Brothers ja heinäkuussa amerikkalainen lapsitähti Sonny Day.

Linnanmäen Peacockissa oli paljon tanssipitoista ohjelmaa. Elokuussa oli espanjalainen Los Flamencos ja kesäkuussa Les Guaranis.  Komiikkaakaan ei unohdettu. Elokuussa esiintyivät  vanhat  tutut  tanskalaiset Dan & Baxen ja heinäkuussa eestiläiset Rolly & Arri elokuussa koomiset akrobaatit 3 Merkys.

Suomalaisia esiintyjiä oli jokaisena kuukautena.  Elokuussa oli  taikuri Reijo Salminen, kesäkuussa tasapainotaiteilija ja Rola-Bola -artisti Teuvo Juuti  (kuva ylhäällä) ja heinäkuussa akrobaattipari Wealdos (kuva alhaalla).  He olivat Vesa Salo ja Alpo Malinen.

Tässä koko heinäkuun ohjelma:
• Trio Hermannis, diabolopeliä huippuunsa kehitettynä, Tanska
• 2 Wealdo, taitovoimistelua suomalaisittain, Suomi
• Los Flamencos, tulista tempperamenttia, Espanja
• Jack & Webb, akrobaattisikermä huumorilla höystettynä, Saksa
• Rolly & Arri, pari sataa kiloa komiikkaa, Baltikum
• Los Flamencos, korkojen kopistusta, Espanja
• Jan Gregor, samettiääninen laulaja, Kreikka
• Eva Vidos, kelloja, renkaita, hattuja, Unkari
• Rih Aruso, tasapainotaiteilijoiden kuningas, Itävalta
• Finaali, Peacock Pohjoisnavalla

Mario Weberin 12-henkinen orkesteri oli jo yhdettätoista kesää samoin kuin hänen vaimonsa Lu Nova. Lu Nova rakensi jokaista esiintyjää varten pienen esittelytanssin, mikä päättyi siihen, että hän käänsi esiintyjän nimen esiin jostakin.