Moskovan Suuri Sirkus 1985

Yläkuvassa Moskovan Suuren Sirkuksen ohjelmalehti vuodelta 1985. Sirkus oli Suomessa runsaan kuukauden kierroksella. Ohjelma pyöri silloin Taikuri Igor Kion ympärillä! Koko toinen puoliaika oli Igor Kion showta! Mukana oli taikurin lisäksi kymmenpäinen avustajaryhmä ja esityksessä oli pääasiassa erilaisia illuusioita näyttävillä tanssinumeroilla ryyditettyinä!

Tässä kahden ja puolen tunnin ohjelma kokonaisuudessaan:
Prologi
Musikaaliset Klovnit – Marguljan ja ryhmä
Ilmavoimistelua – Viktor Golikov ja ryhmä
Jonglööri – Boris Tezikov
Merileijonat – Irina Sidorkina
Tasapainotaiteilua – Irina Shestua ja ryhmä
Voimajonglööri – Valeri Gurjev
Lentävät tasapainotaiteilijat – Anatoli Lukaschuk ja ryhmä
Pyöräakrobaatti/jonglööri – Jan Poljdi
Voima-akrobaatit – Ruben Manasarjan ja Juri Volodtshenkov
Taitoratsastajat – Hakim Zaripov ja ryhmä Uzbekistanistanista
Väliaika
Illuusioesitys – Igor Kio ja ryhmä

Venäläinen aisa-numero oli siitä erikoinen, että se tehtiin kahdella rinnakkain olevalla aisalla (alakuva). Enemmän näkee yhdellä leveällä aisalla tehtyjä numeroita.

Ohjelmalehtinen oli kokoa A5 ja siinä oli kansien lisäksi 24 sivua.  Se oli koottu niin, että alkupäässä oli taiteilijaesittelyt ja loppuosa oli mainoksia. Illan ohjelma oli painettu myös ruotsiksi, muuten ohjelmalehti oli suomeksi.

Taikuri Oskar Wetzell

Taikuri Julius Sundman kirjoitti Suomen Taikapiirin Simsalabim-lehdessä nro 8 kollegastaan Oskar Wilhelm Wetzellistä seuraavasti:

Taikatemppuesitykset, hauskimmat kaikista ohjelmanumeroista, eivät koskaan ole eläneet loistoaikaa Suomessa. Suurimpana esteenä on ollut korkea huvivero, 40 % bruttotuloista, joka kohdistuu juuri taikuriesityksiin, revyyhyn, varieteehen ja sirkukseen. Mutta kuitenkin on myöskin Suomessa ollut miehiä, jotka kaikesta huolimatta ovat vihkineet elämänsä "kuningatar Majalle".
Tunnetuimpia taikureita oli helsinkiläinen Oskar Wilhelm Wetzell, synt. 5.12.1888. Kahden vuoden ikäisenä hän sairastui aivotulehdukseen ja oli kuuromykkä koko elämänsä ajan tämän seurauksena. Kuuromykkäin koulussa oppi hän kirjansitojan ammatin ja perusti oman kirjansitomon Helsinkiin. Noin kahdenkymmenen vuoden ikäisenä Oskar Wetzell tutustui turkulaiseen valokuvaajaan Hirniin, joka oli innokas taikatemppujen harrastaja ja häneltä nuori Wetzell oppi ensimmäiset alkeet taikurialalla. Myöhemmin osti hän itselleen paljon hyviä välineitä ja kirjallisuutta Saksasta, oppi uusia temppuja ja kehittyi hyväksi taikuriksi.
Ennen ja jälkeen edellistä maailmansotaa esiintyivät taiteilijat myös elokuvateattereissa ja näissä oli myös taikureilla hyvä "työmaa". Eniten esiintyi kuitenkin Oskar Wetzell VPK-juhlissa Helsingissä ja sen ympäristössä, sekä erilaisissa juhlissa, joissa annettiin arvoa tälle taiteilija-alalle. Hän teki myös omia kiertueita, etupäässä Pohjanmaalla ja esiintyi myös senaikaisissa cabaretteissa, kuten Fennia ja Pörssitalo. Wetzell oli lisäksi etevä uimahyppääjä ja osallistui m.m. kuuromykkäin Olympialaisiin. Hän kuoli 27.11.1928, siis 40 vuoden ikäisenä.

Kahlekuningas rintamalla

Nämä kuvat on näpsinyt viime sotiemme aikana sot.virk. P. Jänis. Kuvien taakse hän on kirjoittanut: Luutnantti Narva haastattelee viihdytyskiertueen kahlekuningas Pitchiä. Voisiko se olla myös Pitsch? Tunnistaako joku herran näistä kuvista? Hän voisi olla itävältalainen Alfred Pitsch, joka oli villieläinkouluttaja, kahlekuningas, veitsenheittäjä ja ampumatelttayritäjä toisen maailmansodan molemmin puolin Suomessa. 

Kommentit:

Kyllähän tässä Alfred Pitsch on. Hänestä on ollut juttu Apu-lehdessä vuonna 1954 ja siinä olleesta kuvasta hänet myös tunnistaa. Pitschin armeija-ajasta on kerrottu myös A. Molnarin kirjassa "Suuri Ilveily" (Karisto, 1982). Siinä kerrotaan, kuinka kyseinen Molnar oli vapaaehtoisena Suomen kummassakin sodassa ja hän kertoo nimen omaan ystävyydestä itävaltalaisen Alfred Pitschin kanssa ja seikkailusta tämän kanssa. Asiasta kerrotaan kirjan luvuissa "Leijonanhoitajana ja sotamiehenä" ja "Punalipusta siniristiin". Pitsch vilahtaa sivuilla useaan otteeseen. Molemmat olivat Suomen Tivolin palveluksessa ja heidän kohtaloihinsa kytkeytyvät Sariolan veljekset Veikko, Unto ja Toivo. 
Markku A 
.

Australian sirkus

Yläkuvassa ensipäiväkuori maailman toiselta puolellta. Australian ensimmäiset sirkusesitykset pidettiin 1847. Merkillä juhlistettiin siis 150-vuotista taivalta. Robert Avis Radford (s. n. 1814) avasi Launcestonissa 27.12.1847 Horse & Jockey Inn -nimisen paikan, jossa nähtiin hevosnumeroita, voimistelua, akrobatiaa, klovneja ja burleskia ratsastusta.

Alhaalla yksittäiset merkit Australian suurimmista sirkustähdistä maksimikorteissa. Con (Cornelius) Colleano (1899-1973) oli kireän vaijerin nuorallakävelijä. May Emmeline Wirth (1894–1978) esitti akrobatiaa hevosen selässä. Hän esiintyy postimerkissä sisarpuolensa kanssa. Klovneja ja pyöräakrobaatteja ei ole erikseen mainittu nimeltä.

Gentleman Jackin historia

Taskuvaras Kenny  Quinn ja hänen vaimonsa Lady-long-finger Joan ovat avanneet uudet, tyylikkäät kotisivut. Etusivun osoite on sama kuin aiemminkin eli http://kennyquinn.eu. Muut saitin sisällä olevat osoitteet ovat muuttuneet. Saitin suurin uutuus on TRIBUTE eli Gentleman Jackin historia, jonka eteen Kenny Quinn on tehnyt valtavan työn. Historia on luettavissa englanniksi, tanskaksi ja saksaksi. Aineisto sisältää runsaasti valokuvia ja lehtileikkeitä.

Gentleman Jack ja hänen vaimonsa Maj-lis olivat monien mielestä maailman parhaat taskuvarkaat. Rehelliset sellaiset. Gentleman Jack oli myös Kenny Quinnin opettaja ja mentori. Kenny kertoo tehneensä nuo historiasivut nimenomaan kunnianosoituksena oppi-isälleen. Käykää lukemassa. Se on mielenkiintoinen tarina.

Kenny Quinn esiintyy Sirkus Finlandiassa tänä kesänä. Käykää hämmästelemässä. Ja pelätä ei tarvitse. Kenny Quinn palauttaa kaiken varastamansa.

 Kenny Quinn & Joan Sirkus Finlandiassa 2013.

Toimittaja Mika Tommola ihmettelee rahojensa katoamista Sirkus Finlandiassa 2013.

Apin sirkukset

Olen epätoivoisesti yrittänyt löytää faktoja Mr. Apollon eli Apin eli Sven Berglundin urasta ja hänen lukuisten sirkustensa historiasta, mutta se tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Kun löytää yhden tiedonmurusen, niin se toisaalla heti kumotaan. Tai sitten jutut ovat liian sekavia.

Esimerkiksi Turun Sanomat kertoi vuonna 2008 Sirkus Florentinoa käsittelevässä jutussaan näin: Bulgariassa varttunut Sven Berglund kertoo olleensa viihdealalla koko ikänsä. Nyt kymmenen vuotta Suomessa asunut taiteilija luotsaa innostuneesti omaa sympaattista sirkustaan. 
Kaikki tässä jutussa oli nurinkurin.

Ainakin nämä vuosiluvut olisi mukava saada järjestykseen, jotta jälkipolville jäisi Suomen sirkushistoriasta jotain faktaakin. Jos muistatte vuosilukuja paremmin kuin minä, niin kertokaa. Tällä hetkellä olen saanut kokoon tällaisen listan. Kertokaa pitääkö se paikkansa.

1976 Sirkus Finlandiassa (Oy Axaba Ab) osakkaat Hans Conradsen, Sven Berglund ja C-G Jernström

1978 + 1980–2007 Sirkus Apollo, Alois Köllnerin teltta alussa, vain suomal. artisteja 1980–1989

1979 Sirkus Berlin, rahattomat taiteilijat satamasta konsulikyydillä kotiin

1979–1996 Sirkus Finnstar

1980–1982 Sirkus Varietee

1984 Suomen Talvisirkus, toimi 25.12.1984–1.1.1985

1993–1994 Sirkus Fun-Fun, perustaja fakiiri Halonen

1993–1995 Sirkus Praha, mukana Kykki ja Jaromir Joo

2007–2008 mukana Sirkus Florentinossa

Oheiset kuvat ovat Sirkus Apollosta vuonna 2000. Apollo oli ensimmäinen Berglundin oma sirkusyritys. Kuorma-auton nokassa näkyy vielä Finnstarin tarra.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Joskus 1997, tai 1998 kävin shown kattomassa paikassa Ruovesi,eikä paikallislehdessäkään oikein kauheesti mitään mainintaa tainnu olla,muuta kun,että juontaja neitonen juonsi shown kauniisti hymyillen. Ja sillon se oli Finnstar ja ulkomainokset oli hyvin pitkälti saman näkösiä kun Finlandialla.
Aila Tasanen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Siis laitetaan Finnstarin toiminta-ajan kohdalle ainakin pari vuotta lisää.
Kari Nieminen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Vuosi oli 1997,koska kummipoikani on syntynyt 8.6 1998 ja kyseinen juontaja neitonen on hänen äitinsä.  Yritin kysellä häneltäkin asiasta,mutta ei tiennyt mitään.
Aila Tasanen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Epäonnea Cirkus Arenassa

Tanskalaisen Cirkus Arenan teltta romahti eilen perjantaina yksityistilaisuuden yleisön päälle voimakkaan tuulen vuoksi. Turma sattui Cirkus Arenan juhlateltassa, ei kiertueella olevassa varsinaisessa näytösteltassa. Kyseessä oli erään energiayhtiön juhlat, jossa oli yleisöä noin 500. Tapahtumahetkellä norsut olivat esiteltävinä. Yhdeksän ihmistä loukkaantui. Kaikkien vammat ovat lieviä, mutta lauantaina yksi henkilö oli vielä kriittisessä tilassa. Muuten kaikki on melko hyvin. Henkilökunta ja eläimet voivat hyvin.

Cirkus Arenan varsinainen kiertue jatkuu normaalisti. Pohjoismaiden suurimmalla sirkuksella on varastossaan kahdeksan telttaa, joten yhden teltan menetys ei ole niin dramaattinen tapahtuma kuin jollain pikkusirkuksella.

Yläkuva on Cirkus Arenan tämän vuoden kiertueelta. Cassellyn perheen norsunumero voitti 2012 Kultaisen Klovnin Monte-Carlon sirkusfestivaaleilla. Huhujen mukaan Ringling Bros. and Barnum & Bailey Circus haluaisi heidät Yhdysvaltoihin.

J.E. Huttunen oli laulajakin

Keskiviikkona esittelin Puolustusvoimien kuva-arkistosta löytyneitä kuvia. Toinen niistä esitti tasapainoilevaa alikersantti Huttusta. Markku Aulanko vahvisti, että kyseessä on tasapainotaituri ja hammasatleetti J.E. Huttunen. Tässä Markun lähettämä muistokortti, jossa Huttunen tasapainoilee kolmen pullon päällä ja samalla laulaa luikauttaa komealla tenorillaan.

Cirkus Panakos Tampereella 1958

Komea leijonan pää koristi Cirkus Panakoksen ilmoitusta Aamulehdessä 14.6.1958. Tekstissä ei puhuttu yksittäisistä artisteista vaan yksinkertaisesti näin: Avajaisnäytäntö tänään klo 20. Suuri huvikenttä avataan klo 18. Kentälle vapaa pääsy. Koko ohjelma aivan uutta. Sirkus sijaitsee linja-autoaseman luona.

Tuntuu vähän oudolta, kun puhutaan sirkuksen yhteydessä huvikentästä ja kuinka sinne on vapaa pääsy. Oliko heillä eläinten lisäksi joitain tivolilaitteita mukanaan tai ampuma- ja peliteltta?

Arvo Kangasniemi (1910–2005) perusti Panakoksen 1957 ja lopetti sen 1958 yllättäin matkalla Ouluun. Eikä siitä sen jälkeen puhuttu mitään. Kangasniemi jatkoi eläinnäyttely- ja tivolialalla ja piti sirkusasiasta suunsa kiinni hautaan asti.

Zhuravel

Sirkus Finlandiassa jo ensimmäisten pyörähdysten jälkeen tulee kaikille selväksi, että ukrainalaisessa Zhuravel-ryhmässä on kyse ammattivoimistelijoista. Telinevoimistelu on vaativa urheilumuoto ja vielä vaativampaa on tehdä siitä viihdyttävä sirkusnumero. Tämä rekki-numero tehtiin 1991 ja sen jälkeen se on kiertänyt Euroopassa ja Venäjällä, jopa Japanissa asti. Ryhmän jäsenet osaavat hommansa. Kuviot syntyvät kevyen tuntuisesti ja liikkuminen on jämptiä ja kaunista katseltavaa. Vielä kun pojat saisivat numeroonsa hitusen muutakin kuin täydellistä voimistelua.

Alikersantti Huttunen

Puolustusvoimien sodanaikaisesta kuva-arkistosta löytyi pari kersantti O. Korkea-ahon ottamaa kuvaa tasapainotaiteilija, alikersantti Huttusesta jollain viihdytyskiertueella. Onkohan tässä nyt kyseessä Juho Emil Huttunen? Herra, joka työkseen mm. veteli kuorma-autoja hampaillaan. Ja kuka on tuo toinen artisti yläkuvassa. Asusta päätellen hän saattaisi olla klovni? Jään kuulolle.

Kommentit:

Tämän päivän blogspotissa sanoisin että tuo alakuva jonglööri on UUNO ILVONEN.
BG


.

Suomalainen sirkus 2012

Suomalainen sirkus voi hyvin, jos verrataan vuoden 2011 yleisömääriä viime vuoden vastaaviin. Kasvua on ollut ilahduttavat kymmenen prosenttia vaikka esityskertojen määrässä ei ollut kasvua. Suomalaisella sirkuksella oli vuonna 2012 yhteensä yli 450 000 katsojaa. Tuosta määrästä tuli melkein 130 000 kuitenkin ulkomailla tapahtuneista esityksistä, joten komea yhteissumma ei kerro ihan tarkkaan kuinka kiinnostunutta suomalainen yleisö on sirkustaiteesta. Varsinainen tilasto on luettavissa täältä.

Klassisen sirkuksen osuus tuosta potista on 220 000. Tosin tilastoihin on merkitty näistä perinteisistä kiertävistä telttasirkuksista vain Sirkus Finlandia. Minä laskisin mukaan myös Sirkus Florentinon ja Sirkus Caliban. Pidän niitä myös suomalaisina, eikä niiden kävijämäärätkään ole aivan pieniä. Eri asia on, haluavatko he kertoa omia tilastojaan julkisuuteen. Nämä kolme sirkusta ovat kaikki valtion toiminta-avustusten ulkopuolella.

Tiastoja voi lukea kukin miten haluaa, mutta joka kantilta voidaan todeta, että elävä sirkustaide pärjää hyvin tässä kyberavaruuden pommittamassa keinotekoisen viihteen maailmassa.

Kamelit

Ei varmaan uskoisi etelämaalaiset turistit, että Suomessa on enemmän kameleita kuin jääkarhuja. Näin se kuitenkin on. Konijänkän Kotieläinpihalla Äkäslompolossa Hemmo-kameli poseeraa mielellään turisteille. Helsingin Korkeasaaressa asuu kaksi kamelia, vuonna 2005 Ruotsissa syntynyt naaras ja sen vuonna 2008 Korkeasaaressa syntynyt poika. Poika on nykyisin jo emoaan kookkaampi.

Tänä vuonna Sirkus Finlandiassa esiintyvät Siperiasta tulleet Rocki, Shejk, Fatima ja Adriana. Näitä kameleita ohjaa Ignat Ignatov. Finlandian kamelit ovat tänä vuonna lainassa ruotsalaiselta Cirkus Olympialta. Frantz Gärtner puolestaan esittää Sirkus Florentinon vaaleaveriköt kamelin ja dromedaarin. Ja veikkaanpa, että jostain kolkasta Suomea löytyy vielä joku yksinäinen kameli.

Kamelit on kaksivarpaisten sorkkaeläinten suku. Varsinaisten sorkkien sijaan niillä on varpaissa pehmeät anturatyynyt ja suuret kynnet. Sukuun kuuluu kaksi lajia, yksikyttyräinen dromedaari (Camelus dromedarius) ja kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus). Kamelit märehtivät, mutta kamelien heimo ei kuulu perinteiseen märehtijöiden alalahkoon toisin kuin esimerkiksi nauta ja hirvi. Kuten naudalla, myös kameleilla on useita mahoja, mutta niiden jakautuminen kammioiksi on erilainen.

Bruno Schenk

Tässä taas yksi postikortti Solmu Mäkelän mahtavasta julistekokoelmasta: taikuri Bruno Schenk vuonna 1891 ja hänen Edenteatterinsa. Oettermannin mukaan Schenk (1857–1932) kierteli Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Venäjällä, Ruotsissa ja Suomessa. Vuonna 1891 hän toi Helsinkiin mittavan Eden-teatterinsa. Kaartin maneesin katsomoon mahtui 2000 henkeä ja säestävässä orkesterissa oli 16 muusikkoa. Lehtitiedot kuitenkin kertoivat tehosteiden olleen pinnallisia, eikä esiintyjäkään ollut mitenkään poikkeuksellinen. Hän myi  osan välineistään  ensimmäisen maailmansodan jälkeen meillä asuneelle  Ludwig Lebramille (1884–1969). San Martino de Kastrozza aloitti uransa Schenkin asistenttina.

Lähde: Sven Hirn: Makiaa magiaa, 2001.

Maailman Jongleerauspäivä 15.6.2013

Calle Jr eli Carl-Johan Jernström Sirkus Finlandiassa 2013.

Huomenna lähtevät liikkeelle kaikki käteen sopivat esineet ympäri maailmaa. Kannattaa varmuuden vuoksi vähän vilkuilla ympärilleen. International Jugglers' Association (IJA) järjestää vuosittain kaikkia jonglöörejä yhdistävän päivän, Maailman Jongleerauspäivän. Yhdistyksen sivuilla on lista päivän tapahtumista eri puolilla maapalloa. Saadaanpa nähdä tuleeko sinne Suomesta mitään.

Jonglööraus tai jongleeraus on sirkustaiteeseen kuuluva fyysinen taito, jossa useita esineitä heitellään rytmikkäästi ja näyttävästi ylöspäin ja otetaan kiinni niin, että useita esineitä on yhtä aikaa ilmassa. Jonglööriksi kutsuttu esiintyjä käyttää esityksessä yleensä käsiään, mutta niin sanotut antipudistit eli jalkajonglöörit jalkojaan. Heiteltäviä esineitä voivat olla pallot, renkaat, keilat tai mitkä tahansa arkiset esineet, tulijongleerauksessa palavat soihdut. Jonglöörit voivat esiintyä paitsi yksin myös pareittain tai isompana ryhmänä, jolloin esineitä heitellään myös toisilleen.

Sana jonglööri on ilmeisesti peräisin latinan sanoista iocus ’vitsi’ ja ioculor ’pilailla’ tai ’ilvehtiä’. Niistä on muodostunut muinaisranskan jogler ja keskiajan englannin jogelen.

Päivän innoittamana tässä muutama kuva jonglööreistä.

The Pop Corns eli Sari Mäkipäää ja Tiina Tanner Tampereen Mini-Sirkuksen esityksessä 1978.

Rogerio Gonçalves vaimonsa avustamana Sirkus Finlandiassa 2004.

Alan Sulc Sirkus Finlandiassa 2006.

Dustin Nicolodi Sirkus Finlandiassa 2010. Siinä tuli samalla syötyä yksi noista omenoista.

Katutaiteilija Jason Maverick Tampereen Teatterikesässä 2011.

Circus Kazanin jonglööriryhmä Monacossa 2013.

Miss Stilyana eli Stilyana Tomova Sirkus Florentinossa 2013.

Messoudi

Hyvät vatsalihakset eivät ole välttämättä järin suuria. Veikkaan siis, että omani viittaavat lähinnä ylikehittyneeseen laulajan palleaan. Täytyy myöntää, että kateeksi käy kun Messoudit heittävät puseronsa pois. Perheen nuorimmat ymmärtää, mutta kun isäkin näyttää vielä hyväkuntoiselta. Niinkuin äitikin, joka ei enää esiinny, mutta pitää poikalauman kurissa Sirkus Finlandian kiertueen aikana.

Tähän marokkolais-englantilaiseen perheeseen kuuluu siis isä, äiti ja kolme poikaa. Yhdessä he ovat kiertäneet ympäri maailmaa esiintyen eri sirkuksissa ja varietee-teattereissa. Kolmevuotiaasta asti esiintyneet veljekset sekä heidän isänsä ovat saavuttaneet suurta suosiota erittäin vaikuttavalla voima-akrobatianumerollaan. Ihan korvista sattuu kun katselee tuota alakuvan hidasta laskua lattiatasolle ja siitä jälleen ylös – ja vielä hitaasti herkutellen.

Lintsin alkuvuodet

Linnanmäki on Helsingissä Alppiharjun kaupunginosassa sijaitseva huvipuisto. Alppi- ja Lenininpuistojen muodostaman virkistysalueen keskeltä vuokrattiin vuonna 1950 niin sanottu Vesilinnanmäen alue aluksi kolmeksi vuodeksi lastensuojelujärjestöille, jotka perustivat paikalle huvipuiston. Vesilinnanmäki oli Alppipuiston korkein kallio, joka oli saanut nimensä mäellä sijaitsevista vesisäiliöistä. Vesisäiliöt eivät ole enää alkuperäisessä käytössään. Huvipuiston vanhin laite on karuselli, joka valmistui vuonna 1896. 

Linnanmäki on historiansa aikana työllistänyt valtavan määrän koti- ja ulkomaisia sirkus- ja varieteetaiteilijoita. Esiintymisareenoita on ollut useitakin. Tässä Linnanmäen pohjapiirrokset parilta ensimmäiseltä vuodelta. Molemmat kartat ovat samasta kulmasta, eli suuri pyöreä vesitorni on edessä alhaalla. Elävää ohjelmaa oli runsaasti ja huvipuisto kasvoi silmissä.

Ylin kuva on perustamisvuodelta 1950. Vasemmalla ylhäällä on Kotkankadun sisäänkäynti. Juhlakentälle kuljettaessa tulee ensimmäisenä vastaa Musta kabinetti ja ja Nukketeatteri. Ulkoilmanäyttämö oli Juhlakentällä. Surmanajopytty löytyy ylhäältä keskeltä ja aivan oikeassa reunassa on Varietee-teltta. Ajolaitteita ja pelejä oli runsaasti.

Alimmassa kuvassa vuodelta 1951 maisemaa hallitsee ylhäällä keskellä komea Vuoristorata. Vasemmassa reunassa oleva pyöreä teltta on Peacock Sirkus – Cirkus. Siitä oikealle on Teatterihalli. Ulkoilmanäyttämö on alhaalla vasemmalla. Vedenneidoilla houkuteltiin yleisöä ylhäällä oikealla olevalle Markkinatorille. Surmanajajaa ja taikuritelttaa vuonna 1951 ei enää näy.

Anton Kollmann 31.10.1915–23.4.2013

Domptööri Anton Kollmann kuoli Jyväskylässä huhtikuun lopussa. Domptööri tarkoittaa petoeläinten ja elefanttien kouluttajaa. Anton Kollmann oli syntynyt Saksassa Baijerin Fürthissä 31.10.1915. Talousopintojen jälkeen hän meni töihin saksalaisen Circus Kronen mainososastoon 1930-luvun lopulla. Hän kiinnostui eläimistä ja siirtyi mainososastolta kouluttamaan petoeläimiä. Circus Kronesta hän löysi pätevän oppi-isän. Vuonna 1943 Krone oli Wienissä ja siellä Anton Kollman jo esiintyi eläinten kanssa.  Kronen elefanttien kanssa hän siirtyi Bouglionelle Pariisiin ja työskenteli siellä norsujen lisäksi myös jääkarhujen kanssa. Silloin häntä mainostettiin nimellä Le Captain Colman. Bouglionen mukana hän kiersi myös Pohjois-Afrikassa.

Anton Kollmann Cirque Bouglionessa jääkarhuineen.

Anton Kollmann tutustui jossain vaiheessa ruotsalaisen Zoo-sirkuksen johtajaan Trolle Rhodiniin ja tuli tämän mukana Ruotsiin vuonna 1952. Hän kiersi Zoo-sirkuksen matkassa monia vuosia eri puolilla Eurooppaa ja pitkään myös Venäjällä. Hän esiintyi tiikereiden ja leijonien kanssa. Cirkus Zoon kanssa hän oli  myös Suomessa vuosina 1956 ja 1957. Zoo-Cirkuksen mukana Anton Kollman oli myös Itä-Saksalaisessa Zirkus Barlayssa. Tämä Berliinissä sijaitsevassa sirkuksessa oli jonkin verran omaakin ohjelmaa, mutta sen lisäksi sirkus osti muualta ohjelmakokonaisuuksia kuukaudeksi kerrallaan. Zirkus Barlayn vierailun aikana lienee filmattu elokuva Alarm im Zirkus. Siinä Anton Kollmann on maneesissa eläinten kanssa. Kollman oli Suomessa myös vuonna 1961, jolloin Trolle Rhodin vieraili täällä  jää- ja vesirevyyllä.  Tällöin Kollmann esiintyi numerolla, missä oli kaksi tiikeriä ja yksi urosleijona. Ruotsissa oli petoeläimet kielletty jo vuonna 1960,  joten eläinnumerot oli pakko jättää ja Kollmann siirtyikin yhä enemmän hallinnollisiin tehtäviin.

Vuonna 1964 hän oli Holiday on Icen Euroopan kiertuepäällikkönä. Suomessa hän oli jälleen Puolan valtionsirkuksen mukana 1970-luvulla. Vuosina 1973-1977 sirkus kiersi Ruotsissa ja Suomessa, ensin nimellä Cirkus Polonia ja sen jälkeen nimellä Cirkus Warszawa. Tämän sirkuksen toi Suomeen  Ohjelma-Apu. Vuonna 1978 Kollmann johti Cirkus Humbertoa, joka oli Tsekin valtionsirkuksen yksi osasto ja teki lyhyen kierroksen Ruotsissa. Sen jälkeen Kollmann oli useita vuosia tanskalaisen Cirkus Benneweisin kiertuepäällikkönä ja  pr-tehtävissä.  Hän hoiti Benneweisin vuosittaiset Etelä-Ruotsin kiertueet ja mainosasiat.

Ollessaan Suomessa Puolan valtionsirkuksen kanssa Anton Kollmann kohtasi suomalaisen Irmelin. He menivät naimisiin vuonna 1977 ja asuivat Malmössä. Tytär Maria syntyi 1979. Anton Kollmannin jäätyä eläkkeelle he muuttivat Suomeen ja viimeiset 20 vuotta hän asui Suomessa, ensin Tuupovaarassa ja sitten Jyväskylässä. Anton Kollmann oli vanhan koulukunnan sirkusihmisiä. Hänen mielestään sirkus on sirkus vain silloin, kun siinä on kunnolliset eläinnumerot. Sen vuoksi hän ei oikein lämmennyt nykyajan sirkuksille, kävi kyllä joskus katsomassa Sirkus Finlandiaa. Hän ei juurikaan kertonut omasta urastaan, vaikka siihen sisältyi paljon sellaista, mitä ei enää voi kokea.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:


Familjens gamle vän Anton Kollman blev en gång tillfrågad huruvida det var en tiger som bitit av honom foten? "Naj." Blev svaret, "Tigrar är snälle dom bits icke."
Toni Rhodin

••••••••••••••••••••••••

Kaipaan tätä miestä, jolla aina oli pilke silmäkulmassa. 
Irmeli 

••••••••••••••••••••••••

.

Ensipäiväkuoret

Tämän kuun ensimmäisenä päivänä esittelin vuoden 1987 ruotsalaisen sirkusaiheisen postimerkin ensipäiväleimalla. Tässä koko kolmen merkin sarja, jolla muistettiin sirkuksen saapumista Ruotsiin 200 vuotta aiemmin. Merkkeihin painettiin myös sirkusaiheinen kirjekuori ja merkkeihin sai historiallisesta tapahtumasta kertovan ensipäiväleiman.

Englantilainen James Price (1761–1805) seurueineen sai vuonna 1787 Ruotsin kuningas Kustaa III:lta (1746–1792) ensimmäisenä sirkuksena luvan pitää näytöksiä Tukholmassa. Samana vuonna Price oli yrittänyt saada lupia myös Tanskaan, mutta ei onnistunut. James Price itse oli ratsastaja ja pantomiimitaiteilija. Historiasta löytyy myöhemmin Tanskassa maininta sirkusyhtiöstä Peter & James Price, jonka esityksessä neljä-vuotias Louise Price tanssi kireällä vaijerilla. Saman suvun jäseniä taitaa olla edelleen sirkusalalla. Yllättävän paljon Pricen dynastian jäseniä nousi kuuluisuuteen Tanskan klassisessa baletissa.

Viihdytyskiertueelta

Puolustusvoimien sota-aikaisesta kuva-arkistosta löytyy yllättävän paljon kuvia sirkus- ja varietee-taiteilijoista. Se tietysti osoittaa, että jo silloin pidettiin tärkeänä, että sotilailla on välillä mahdollisuus hiukan tuulettaa pääkoppaansa ja ajatella muutakin kuin sotimista ja kotiväkeä. Esiintymislavat eivät niitä parhaimpia olleet. Pusikko toimi back-stagena. Paljetteja ei housunlahkeissa kimaltele.

Kuvatekstit ovat hyvin lyhyitä, joissakin ei ole juuri mitään. Esiintymiskuvissa on yleensä kiitettävästi artistin nimi merkitty ylös. Paitsi näissä kuvissa.

Yläkuvassa esiintyy joku viihdytyskiertue Sortanlahdessa. Kuvan taakse on kirjoitettu, että yleisö on kansainvälistä, saksalaisia, italialaisia ja suomalaisia.

Alhaalla on ensin kaksi kuvaa Matti Jurvan viihdytyskiertueelta. Ylimmäisessä lukee, että ollaan etulinjoilla Raasulissa (entinen ryssän puoli). Alakuvassa erottuu jo kasvotkin.

Aivan alimmaisena vielä kuva, johon on merkitty: Latvian juutalainen (sirkustaiteilija). Onko hän  vanki?

Kommentit:

Voisiko olla, että nämä akrobaatit olisivat jälleen Lehtinen ja Irjanne eli Talikkalan taitovoimistelijat? Ville Korpelan kirjan mukaan Matti Jurvan kiertueella olivat Onni Laihanen, Olli lehtinen, Yrjö Irjanne, Osmo leivo, Keijo Invenius, Siiri Angerkoski, Irja Hall, Aija Frisk ja Hennes Veivo! 
Arvelee Markku A
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kyllä vain siinä taituroivat Olli ja Janne. Tunnen heidät hyvin, sillä isäni kuului Talikkalan Taitovoimistelijat ryhmään.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
.