Lyhytkasvuiset

Löytyi vielä yksi kuva, jossa Markiisi Wolge ja Markiisitar Louise poseeraavat valokuvaustudiossa Pariisissa. He kiersivät Suomea 1800-luvun lopulla. Tivolit ja sirkukset olivat aikoinaan erinomaisia työpaikkoja kääpiöille. Tosin se vaati myös henkisesti paljon sille tielle lähteneeltä.

Kääpiö on vanha, ja nykyään usein loukkaavaksi käsitetty nimitys lyhytkasvuisesta henkilöstä.  Länsimaissa ihminen katsotaan lyhytkasvuiseksi, jos hänen pituutensa eroaa kasvuiässä huomattavasti ikätovereista ja hän on aikuisena alle 140-150 senttimetrin mittainen. Lyhytkasvuisuudelle on löydettävissä lähes 500 erilaista lääketieteellistä syytä.

Viimeksi Suomessa taisi lyhytkasvuinen artisti esiintyä Sirkus Finlandiassa 1987. Silloin paussiklovnina toimi Klein Helmut. Seuraavana vuonna hän oli Sirkus Finlandia Juniorissa. Ennen Suomeen tuloaan Helmut Werner toimi pitkään saksalaisessa Circus Kronessa.

.

Sirkusparaati

Sirkusparaatit olivat aikoinaan tärkein tapa tiedottaa ihmisille sirkuksen tulosta kaupunkiin. Se oli myös edullinen tapa mainostaa. Sata vuotta sitten järjestettiin jopa lähtiäisparaateja kiitokseksi asiakkaille. Näin teki mm. brittiläinen Circus Hubert Cook Helsingissä 1903.

Sirkusparaatiin osallistuivat orkesteri, artistit, eläimet ja erikoisimmat kulkuvälineet. Amerikkalaiset menivät hyvinkin pitkälle tehdessään paraateistaan todellisia show-tapahtumia. Mielikuvituksellisen koristeelliset sirkusvaunut olivat tärkeä osa paraatia.

Suomessa on viime vuosina hiljalleen noussut innostus uudelleen paraateja kohtaan. Sirkus Finlandiallakin on ollut joitakin pienimuotoisia kokeiluja esimerkiksi kaupunkijunilla. Yläkuvan kohdalla tosin moni luuli, että kyseessä oli Tjäreborgin mainoskeikka.

Alakuvassa Monte-Carlon Sirkusfestivaalien yksi mainosauto. Alimmaisena Monacon klovniorkesterin käyttämä vanha Ford.

Moskovan Suuri Sirkus 1960

Milloin Moskovan Suuri Sirkus vieraili ensimmäisen kerran Suomessa? Samalla nimellä kiersi maailmaa, ja kiertää edelleen, useita sirkusseurueita. Muistaako joku milloin ensimmäinen tuli tänne?

Varhaisin ohjelmalehti löytyi nyt vuodelta 1960. Se oli kooltaan noin 21 x 21 cm ja taitettu keskeltä vinoon. Näin saatiin kolmion mallinen lehtinen. Sen väliin oli taitettu A5 kokoinen paperilappunen, johon oli kopioitu toisenlainen ohjelma saatesanoilla: Ohjelmalehtisemme ilmestymisen jälkeen sattuneiden muutosten johdosta pyydämme arv. yleisoä seuraamaan esitysten kulkua tästä lisälehtisestä.

Tunnistettavia esiintyjien valokuvia ei ollut montaakaan, mutta mainoksia oli saatu myytyä paljon. Capitol ja Allotria mainostivat neuvostoliittolaista ja eestiläistä elokuvaa, Ajanmiehellä oli iso mainos, Cabaret Espilä näkyi, samoin Asu, Suomen Turistiauto Oy, Päivän Sanomat, Kansan Uutiset, Kirjapaino Yhteistyö, Klaus Kurki, Tullinpuomi, Pukeva jne.

Ohjelmalehden alkupuheessa kerrotaan Neuvostoliitossa toimivan 50 kiinteää sirkusta ja kiertäviä telttasirkuksia on 28. Ohjelmistoon kuuluu noin 1500 erilaista numeroa ja artisteja on 6500. Kaikki valtion palkkalistoilla.

Näytöksen jälkeen Björn Gammals kävi pyytämässä Gratchevit-jonglööriryhmältä mainoskorttia ja ihmeekseen sai ihan oikean valokuvan (alla) ja sen taakse omistuskirjoituksen. Vasta myöhemmin Gammals tajusi, että ei neuvostoliittolaisilla artisteilla olekaan mainoskortteja. Hehän ovat valtion leivissä. 3 Gratschewit olivat ensimmäinen ryhmä, joka suoritti yhdeksän ja kymmenen keilan passing-heiton kahden henkilön kesken.

Lionel leijonaihminen

Pari viikkoa sitten oli postaus kummallisuuksista. Markku Aulanko lähetti postikortin, jossa komeilee Lionel, leijonaihminen. Oikealta nimeltään hän on Stefan Bibrowski.

Tämä friikkishown tähti syntyi 1890 Wilezagorassa Puolassa. Poika tuotiin 3-vuotiaana Saksaan ja häntä tutki Atropologisen seuran professori Virchow. Aachenissä hän meni kouluun mutta matkusti pian löytäjänsä kanssa Amerikkaan, missä Lionel 5 vuoden ajan oli Barnum & Baileyn sirkuksen vetonaulana. Sen jälkeen Lionel palasi Saksaan ja meni vasta 1923 uudelleen turneelle Amerikkaan. Vuonna 1930 hän Italian kierroksen aikana kuoli sydänkohtaukseen.

Tämä kortti on lähetetty 10.12.1913 Karlsruhesta Saksasta Aino Eloniemelle Helsinkiin tämän syntymäpäiväksi. Lähettäjä on ollut Wäinö. Kortissa lukee: "Toisella puolella olevaa leijonaihmistä olen ollut katsomassa. Se on aivan sen näköinen".

Kommentit:

Muistaakseni 2004 ilmestyi Sven Hirnin mainio kirja "Kaunotar ja hirviöitä", jossa näitä kummallisuuksia esiteltiin.
Harri Karvonen


---------------------------


Siitä Lionmensch Leijonaihminen en lyötänyt tarinaa kirjasta Kaunotar ja Hirviöitä, mutta sen sijaan kuva ja tarina on Sven Hirnin kirjassa: Kaiken Kansan Huvit Tivolitoiminta 1800-luvulla (1986).
BG

Giacomino

Pietarin sirkukseen eli Cirque Ciniselliin liittyy tämäkin tarina. Sirkus Ciniselli vieraili Helsingissä 1912. Yksi sen vetonauloista oli maailmankuulu klovni Giacomino.

Italialainen Giacomo Cireni (1884–1956) oli yksi Euroopan tunnetuimmista klovneista 1900-luvun alussa. Kahdeksanvuotiaana hän oli makeismyyjänä teatterissa, jossa useat sirkusseurueetkin esiintyivät. Hän innostui akrobatiasta ja klovneriasta ja huomasi pian olevansa töissä pienessä Circo Pulaiotissa. Hän oppi useitakin sirkustaitoja ja siirtyi sirkuksesta toiseen hyvällä menestyksellä.

Ystäviensä kehoituksesta Giacomino matkusti Pietariin, jossa hän esittäytyi Scipione Cinisellille ja sai töitä. Palkka oli 3 ruplaa päivässä. Hän menestyi ja maine kasvoi. Hänellä oli oma asunto Pietarin keskustassa ja kun Cinisellin sirkus oli kesäisin kiinni, hän matkusteli esiintymässä ympäri Eurooppaa, myös Helsingissä. Hän oli hyvin suosittu myös tsaarin perheessä. Etenkin verenvuototautia sairastanut kruununperijä Aleksei piti hänestä. Giacomino käytti Venäjällä taiteilijanimestään kirjoitusasua: Zhakomino (Жакомино).

Sitten tuli vallankumous. Uuden johtajan kanssa Giacominolla meni sukset pahasti ristiin. Reilun tappelun jälkeen hän ylitti Siperian talvella 1918 ja saapui Vladivostokiin, josta hän pääsi laivalla Yhdysvaltoihin. Hollywoodissa häntä auttoi Charlie Chaplin pääsyssä elokuva-alalle.

1920 klovni Giacomino palasi Eurooppaan Circus Beketoviin ja sitten Circus Kroneen seitsemäksi vuodeksi. Vuonna 1945 hän siirtyi eläkelle ja kuoli 22.8.1956 lähellä syntymäkaupunkiansa Milanoa.

Sirkusrakennus

Pietarin sirkusrakennus on yksi kauneimmista. Silmä löytää sen ulkoasusta renesanssia ja barokkia. Ilmeisesti sisustuskin on aikoinaan ollut hyvin rehevää – samettia, peilejä ja kultauksia. Nykyään sen ulkokuori on hoidetun näköinen. Yleisötilat toimivat pienessä ahtaudessa. Näkymättömissä olevat sisätilat vaatisivat kunnostusta vähän enemmän. Mutta rakennus toimii.

Yläkuvassa rakennuksen kupoli, joka on halkaisijaltaan melkein 50 metriä. Valomiehet ovat kai onnellisia, kun ei olla sidottuja pelkkiin mastoihin.

Alakuvassa näkyy katsomo, johon mahtuu 1500 katsojaa. Joskus aikoinaan, seisomapaikat mukaanlukien, saliin mahtui tarvittaessa 5000 henkeä.

Gaetano Ciniselli avasi sirkuksen 1877. Vaimonsa Wilhelminen (os. Hinné) kanssa heillä oli kolme poikaa (Andrea, Ernesto, Scipione) ja kolme tytärtä (Emma, ​​Virginia, Charlotte), neljä lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Kaikki perheen jäsenet olivat ratsastajia ja kouluttajia. Jokainen heistä myös esiintyi.

Pietarin sirkus siirtyi valtion omistukseen 1919, jolloin viimeinen omistaja Scipione Ciniselli lähti Venäjältä.

Zoo Cirkus Sandor

Zoo Cirkus Sandor vieraili Maarianhaminassa vuonna 1958 ja sai osakseen valtavan suosion. Kuvissa sirkuksen ohjelmalehtinen.

Notkeusakrobaatit Alicja & Ewa ja kiinalaisnumero Liu Fa tulivat Sirkus Panakoksesta, joka oli lopettanut mystisesti toimintansa. Jonglööri Teuvo Juuti tuli Helsingistä ja muu ohjelma olikin sitten Sandorin perheen harteilla. Isä Alexander Kleinbarth esitti poninumerot, koiranumerot ja apinanumeron yhdessä Pelle Erneston kanssa ja Edith jonglöörinumeron ja kyyhkysnumeron. Edith oli Alexanderin tytär, Ernest auttoi eläinten hoidossa.

Edith Sandor Kleinbarth kirjoitti vuonna 2007 mielenkiintoisen kirjan: Ballerina hevosen selässä. Suosittelen.

Sirkus Caliba taas

Markku Aulangon arkistosta löytyi uudempaakin aineistoa Sirkus Calibasta. Yläkuva on viime kesältä. Alakuva lienee parin vuoden takaa. Punainen ja vihreä -yhdistelmä on näissä lehtisissä jo unohtunut, punainenkin jäänyt taka-alalle. Keltainen ja sininen ovat tulleet tilalle. Varsinaista logoa ei näytä olevan käytössä.

Ohjelma rakennetaan ilmeisesti tuttujen tekijöiden varaan ja he tekevät numeronsa pienemmissä pätkissä ja eri järjestyksessä. Etutelttaa ei ole ollut mukana enää vuosiin. Väliajalla on poniratsastusta ja ilmaiset kahvit. Viime vuonna näkyi olleen myös pomppulinna, joten he ovat alkaneet käyttää samaa sapluunaa kuin Sirkus Florentino! Sillähän on ollut useampana vuonna lisähoukuttimena pomppulinna ja pieni karuselli.

Wallenius Bros.

Tämän kuun 12. päivänä oli juttua ekvilibristeistä ja mukana oli kuva Sirkus Empirestä ja sen seinustalla olevasta mainoksesta, jossa esiteltiin Wallenius Bros. Björn Gammals kertoi sirkuksen olleen suomalainen, mutta Walleniusten kansalaisuus on vielä epäselvä – ruotsalaisia vai suomalaisia.

Yläkuva on ilmeisesti vanhempi taiteilijakortti, koska Veljekset Vallenius näyttävät nuoremmilta. Alakuvassa on nuoremmalle veljelle kasvanut jo pituutta ja nimi on kirjoitettu tupla-veellä. Ekvilibristi-sana on kirjoitettu ruotsalaisittain. Tästä parista olisi mukavaa tietää enemmänkin. Kuvien aikaero osoittaa, että he ovat olleet alalla useampia vuosia.

Meren tähdet

Pietarin sirkuksen 134. sesonki avattiin 10.2. ohjelmalla Sea Stars. esitys oli rakennettu seikkailutarinan pohjalle ilman isompia katkoja ja sirkustirehtöörin perinteisiä juontoja. Tarina oli sijoitettu mereneläviin ja merirosvoihin, jotka sieppasivat laivan kompassin. Tarina kulki luontevasti lukuunottamatta kouluratsastusnumeroa, joka sinällään oli kyllä illan paras numero. Muuten numerot olivat keskinkertaista tasoa. Odotin korkeatasoisempaa esitystä, olihan kyseessä yksi maailman tunnetuimmista sirkuksista. Ehkä syy oli siinä, että näytös oli tarkoitettu pienille lapsille, mutta silti . . .

Esityksen on johtanut ja ohjannut Evgenie Majhrovsky eli näytöksessäkin esiintyvä klovni May. Eläimiä oli paljon. Tuli vaan mieleen, että ilmeisesti eläinsuojelijat eivät ole vielä heränneet Venäjällä. Karhu, kenguru ja simpanssi kulkivat samanlaisessa remmissä kuin koiratkin. Hyvin sympaattinen veijari oli mursu.

Pietarin sirkusmuseo

Pietarin sirkuksen yhteydessä toimii maailman kenties ensimmäinen sirkusmuseo, joka on avattu 8.8.1928. Sen kokoelmista löytyy yli 100 000 sirkuksen historiasta kertovaa esinettä. Julkinen tila museosta on iso sali jossa on paljon näyttelyaineistoa. Kaikki näytteillä olevat esineet ovat kopioita. Museoon on ilmainen sisäänpääsy tuntia ennen sirkusnäytöstä ja sen väliajalla. Opastettuja kierroksia järjestetään tilauksesta.

Alkuperäiset museoaineistot löytyvät museon arkistoista ja kirjastosta, jotka ovat avoinna vain sirkusartisteille ja alan tutkijoille. Kokoelmiaan museo kartutta etupäässä lahjoituksista.

Yläkuva on sirkusmuseon näyttelytilasta. Alakuvassa osa museon kirjastosta.

Pietarin sirkus

Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin (St Petersburg) vuonna 1703 ja teki siitä Venäjän pääkaupungin vuona 1712. Kaupunki rakennettiin kilpailemaan loisteliaisuudessa Länsi-Euroopan huomattavimpien kaupunkien kanssa. Monet kuuluisat arkkitehdit olivat suunnittelemassa sitä. Lopputulos on sekoitus eurooppalaista ja perinteistä venäläistä rakennustyyliä.

Loistelias on Pietarin Sirkuskin. Venäjän vanhin toimiva sirkus sijaitsee Pietarin keskustassa komeassa sirkusrakennuksessa. Sirkuksen alullepanija oli suuren italialaisen sirkusperheen Gaetano Ciniselli (1815–1881), joka toimi hevoskouluttajana. Hän vieraili myös Suomessa. Rakennus avattiin 26.12.1877. Sirkus kulki nimellä Cinisellin sirkus vuoteen 1919 saakka, jolloin se siirrettiin Venäjän valtion johdon alle kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Sirkuksen talleihin mahtui aikoinaan jopa 150 hevosta.

Nykyisin sirkusta kutsutaan Fontankan sirkukseksi, Bolšoin sirkukseksi tai Pietarin sirkukseksi. Se sijaitsee Nevan sivujoen Fontankan varrella. Sirkuksen lippujen hinnat vaihtelevat paikan mukaan 300–2 000 ruplaa.

Ylhäällä komea sirkusrakennus eilisessä pikkupakkasessa. Alakuvassa Gaetano Cinisellin valokuva Sirkusmuseon kokoelmista.

Kate & Pasi

Koskaan aiemmin ei Sirkus Finlandian ohjelmassa ole ollut näin montaa suomalaisryhmää esiintymässä. Tämänhetkisen tiedon mukaan ensi kesän suomalaistähtinä loistavat mm. Calle Jr hevosineen, taikuri Marko Karvo, Klovni Bonbonin puoliso Tiina, vatsastapuhuja Sebastian, jonglööripari The Buldig Brothers, klovni Valtteri ja Duo Kate & Pasi.

Kuvassa Duo Kate & Pasi eli Katerina Repponen ja Pasi Nousiainen. He esiintyivät Tampereen Teatterikesässä viime kesänä numerolla Parisuhdetta ja akrobatiaa. Katerina on Koulutuskeskus Salpauksen kasvatteja päälajinaan jalkajongleeraus. Pasi on valmistunut sirkusartistiksi tukholmalaisesta Cirkus Cirkörin sirkuskoulusta, Cirkuspiloternasta.
.

Kummallisuudet

Tamperelaisessa sanomalehdessä oli 1.10.1893 uutinen:
– Kääpiöitä näytteillä. Ilmoitus: Viimeinen näytäntö. Maanantaina 2 p:nä Lokakuuta klo 9 illalla Kauppakatu1 Kaupunginhotellin kahvilan vieressä näytellään kahta pientä, kaunista ja sievintä kääpiötä. Pienin aviopari maailmassa. Markiisi Wolge 36 vuoden vanha, 28 tuuman pituinen. Markiisitar Louise 26 vuoden vanha, 29 tuuman pituinen. Näytäntö kestää taukoamatta joka päivä 10:stä e.pp. klo 9 illalla. Pilettien hinnat: Istumapaikka 50 p, seisomapaikka 25 p.

Tampereen Raatihuone valmistui 1890 nykyosoitteeseen Kauppakatu 1, mutta siellä ei varmaan pidetty tällaisia näytöksiä. Samaan aikaan valmistui Kaupunginhotelli, joka purettiin sitten 1964. Senkin nykyosoite on Kauppakatu 1.

Tässä ei ollut kyse sirkusesityksestä vaan yksittäisestä näytöksestä. Melko varmaa kuitenkin on, että he ovat esiintyneet myös sirkuksissa ja tivoleissa. Tuohon aikaan tiedotusvälineet olivat vielä lastenkengissä. Sanomalehdistä ei montaa kuvaa löytynyt, radiota oltiin vasta keksimässä ja televisiosta ei osattu kuvitellakaan. Monelta osin sirkus hoiti entisaikaan myös tiedonvälittäjän tehtävää. Sirkuksissa ja tivoleissa näyteltiin kaikkia maailman erikoisuuksia, kaksipäisiä eläimiä, karvaisia naisia, kääpiöitä, neekereitä jne. Ihmisten uteliaisuus oli pohjaton.

Kuvat on otettu Pariisissa Margotin studiolla. He olivat siis paljon maailmaa nähneitä tähtiä. Ilmeisesti alla kuvattu, tuntemattomaksi jäänyt leijonakasvoinen poika on kuulunut samaan seurueeseen. Artistit myivät näitä kortteja lisäansioita saadakseen.

.

Hevoset

Hevoset kuuluvat ehdottomasti sirkukseen. Aikoinaan juuri niiden ympärille syntyi meidän tuntemamme taidelaji sirkus. Hevosista on pidettävä hyvää huolta. Eläinkouluttajan ja artistin toimeentulo riippuu siitä kuinka hyvin heidän eläimensä voivat. Niistä on pakko pitää huolta tai leipä loppuu artistiltakin.

Kasakkanumerossa ratsastajat pujottautuvat laukkaavan hevosen vatsan alitse ja suorittavat erilaisia voltteja laukkaavasta hevosesta kiinni pitäen.

Voltige on sirkustermi, joka kattaa ratsastajan hypyt satulasta maahan ja jälleen hevosen selkään.

Parforce tarkoittaa erilaisia tasapainotemppuja satulassa ja ratsun selkään kiinnitetyn jalustan päällä seisoen.

Hevosten vapaanumerossa ohjastajalla ei ole mitään kiinteää yhteyttä hevosiin. Hevosia voi olla maneesissa useita kymmeniä ja ne muodostavat ohjaajan käskyjen mukaan erilaisia kuvioita. Hevosten kuvioliikehdintää alettiin harrastaa 1800-luvun puolivälissä.

Korkea ja klassinen kouluratsastus ovat tuttuja esityksiä myös sirkusmaneesilla.

Muuten – Rauman Tekkalan puistosta löytyy Sirkushevonen-patsas. Sen on vuonna 1946 veistänyt vapaaherra Emil Herman Robert Cedercreutz (1879–1949), joka tunnetaan myös silueteistaan ja rakkaudestaan sirkukseen. Hän kirjoitti myös ansiokkaan ja paljon siteeratun  sirkuskirjan Cirkusliv i Norden vuonna 1946.

Louise Leers

Eiliseen postaukseen liittyen sain lisätietoa tästä ihmetytöstä Louise Leers. Etunimi näkyy kirjoitetun myös muotoon Luisita ja Luise. Hänen oikea nimensä on Luise Krökel ja hän syntyi Wiesbadenissa Saksassa 14.10.1909.

Hänen äitinsä Gertrude Reichenbach oli myös voimakas akrobaatti ja toimi alanaisena Les Leandros ryhmässä. Isäänsä Luise ei oppinut tuntemaan. Äiti avioitui Guido Krökelin kanssa, joka oli akrobaatti Leers-Arvello Troupessa. Debyyttinsä sirkusareenalla Luise teki 11-vuotiaana. Soolouransa hän aloitti vuosi Suomen vierailun jälkeen eli 1926. Uransa huipulla hän oli 1928–33 yhdysvalloissa Ringling Bros. and Barnum & Bailey -sirkuksessa.

Kotimaahansa hän palasi 1936, jossa natsit valmistautuivat sotaan. Hän oli ansassa omassa maassaan. Hän oli lopulta työtön. Kaiken kukkuraksi hänen kotinsa pommitettiin ja samalla tuhoutui kaikki esiintymiseen tarvittavat välineet ja muu omaisuus. Kun sota loppui, Luise oli 36. Huonossa kunnossa ja ilman laitteita ja rahaa, hän ei kyennyt jatkamaan uraansa. Hän avioitui vuonna 1952 Gerhard Glagen kanssa ja sai työtä kielenkääntäjänä. Hän perusti myös oman kielenkääntötoimiston.

Kommentit:

Nimillä leikittelyä. J.A.F. Sariola kokosi vuonna 1927 useita yrittäjiä yhteen Lahden kotieläinnäyttelyyn. Ajatus oli, että yhdessä esiintymisestä kaikki hyötyisivät. Lahdessa oli Lotta Mattilan kirjan mukaan myös Seurue Olympic (vai olisiko voinut olla Seurue Olympia). Vuosina 1931-32 oli Suomen Tivolin mukana ryhmä, joka oli ensin nimeltään Sirkus Guidos ja myöhemmin Seurue Guidos. Tähän ryhmään liittyvät myös Hautamäki ja Edman. Onkohan ollut niin, että Leers-Arvellos on ollut ensin Sirkus Olympiassa Hautamäen ja Edmanin palkkalistoilla ja palanneet muutama vuosi myöhemmin Sirkus Guidosin nimellä ja Hautamäki ja Edman ovat sitten liittyneet siihen. Nimi on varmaan keksitty Guido Krökelin nimestä. 4 Leers-Arvellos -ryhmän ryhmäkuvassa oikean puoleinen kaveri on muuten kovin suomalaisen näköinen?! 

Markku A

Sirkus Olympia 1925

Tampere-Seuran kuva-arkistosta löytyi oheinen taiteilijakortti. Kerroin 7.1.2012 Sirkus Olympiasta vuodelta 1924, jonka omistivat akrobaattiryhmä Ilmariset eli Hjalmar Hautamäki ja A. Edman. Sirkus on näköjään toiminut myös 1925, koska tämän taiteilijakortin henkilöt eivät 1924 kuuluneet taiteilijajoukkoon.

Mahtaako joku tietää keitä olivat nämä artistit. Luise Leers oli elävä propelli, 16-vuotias voimaneito. Original 4 Leers-Arvellos esitti kuviollisen plastillisen numeron ekvilipristisissä ja roomalaisissa renkaissa.

Vuonna 1988 Sirkus Finlandiassa esiintyi ilma-akrobaatit Duo Lavrenovi ja heidän numeronsa oli myös roomalaiset renkaat. Millaisesta numerosta on kyse?

Juoksupojasta Pormestariksi

Eero Lehtisen (s. 10.11.1945) elämänkerta on ilmestynyt. Ne jotka miehen tuntevat ja hänen vauhtinsa tietävät, arvelevat, että kyseessä on vasta trilogian ensimmäinen osa. Kirja kannattaa lukea. Nuorille on turha sanoa, että ottakaa opiksi. Kantapään kautta tämä elämisen taito on opittava. Sukupolvi toisensa perään.

Kirjaa lukiessa hengästyy. Paljon on mies eläissään ehtinyt kokea. Jäätyään eläkkeelle Lempäälän Ideaparkin Pormestarin virasta, hän päätti kirjata ylös elämänsä vaiheet. Viimeksi tavatessamme näytti kuitenkin siltä, ettei mikään ole muuttunut. Eeron omin sanoin: – Ikääntyminen on pakko, vanheneminen vapaaehtoista. Tämä nielurisa-akrobaatti puhuu edelleen koko ajan, tervehtii kaikkia ohikulkevia ja katsoo puhekaveriaan suoraan silmiin. Mahtava mies, jolla on elämän arvot järjestyksessä, ja kertoo niistä mieluusti muillekin.

Eeron esiintymiset sirkuksissa ovat vähäisiä, vaikka sinnekin hän kuuluisi. Eerolla on useita hahmoja käytössään. Tunnetuin niistä lienee Eetu-Pelle. Muita hahmoja ovat Kapteeni Koukku, Nipa-Seremoniamestari, Joulupukki ja Maailman Matti. Joukkoon pitää toki lisätä myös Robotti Rane, joka puhuu muttei pussaa tavarataloissa liikkuessaan.

Ekvilibristi

Ekvilibristi on tasapainotaiteilija. Eräs vanha sanakirja antaa vastineeksi suomenkieliset sanat viippuja tai taitovoimistelija. Ekvilibrismi tarkoittaa tasapaino-oppia. Sana tulee latinasta. Ekvilibristin esitys perustuu erilaisiin tasapainosuorituksiin, jotka hyvin usein ovat myös akrobatiaa. Usein myös jonglöörit tarvitsevat harjaantunutta tasapainoaistia.

Ekvilibristi pitää itseään tasapainossa jonkun päällä tai jotain esinettä tasapainossa oman vartalonsa varassa. Ensinmainittuja ovat esimerkiksi yksipyöräinen, rola-bola, nuorallakävely tai suuren pallon päällä temppuilu. Jälkimmäisiä ovat vaikkapa perch-numerot tai pyramidit.

Yläkuvassa herrat ovat asettuneet potrettiin Sirkus Empiren sisäänkäynnin eteen viime vuosisadan alkupuolella. Kuvassa näkyy myös mainostaulu, jossa esitellään Wallenius Bros. Equelibrister. Vasemmalla jonglööri Henrico (Björn Gammals) tasapainoilee setelin kanssa. Temppu on kuulemma erittäin vaikea ja onnistuu vain 500 euron setelillä ;-) Alakuva on Tampereen Sisun sirkusesityksestä joskus 80-luvulla. Aaro Laitinen tasapainoilee löysällä vaijerilla ja Ransu Alhoniemi jongleeraa taustalla.

Viimeinen sirkus

Kulttiohjaaja Alex de la Iglesian elokuva Balada triste de trompeta eli Viimeinen sirkus oli mieliinpainuva kokemus. Vaikka DVD on nyt hyllyssäni, en ehkä tule katsomaan sitä kovin usein. Se on kuitenkin herkkupala väkivallasta ja mustasta huumorista pitävälle.

Tämä 2010 valmistunut sosiaalinen satiiri oli alkumetreillään hyvinkin mielenkiintoinen sirkusharrastajalle. Tapahtumapaikkana oli espanjalainen Circo Wonderland, joka tarjosi monia mielenkiintoisia tyyppejä ja interiöörejä. Loput kaksi kolmannesta filmistä olikin sitten vain veren roiskumista ja ihmisten pimeimpien puolien penkomista. Ei se sirkusfimi ollut vaikka päähenkilöinä oli kaksi klovnia. Olikohan se itsesuojeluvaisto, joka kielsi ymmärtämästä tätä leffaa?
.

Tuulikki Circus

Vuonna 1982 Markku Aulanko ja Björn Gammals matkustivat Ruotsiin. Naapurimaan puolella he näkivät Elsa ja Rudolf "Dolf" Schreiberin tuovan Suomeen Cirkus Safaria. Palattuaan kotimaahan pojat huomasivat samaisen sirkuksen nimen muuttuneen. Nyt se oli Tuulikki Circus. Nimen alla oli vielä maininta 15 v. Alakuvassa Markku Aulanko kyseisen kassavaunun edessä.

Selvisihän se sitten, että kyseessä oli laulajatar Tuulikki Elorannan (s. 12.8.1946) 15-vuotisen taiteilijauran juhlakiertue. Ajatus oli, että esityksen ensimmäinen puoliaika on perinteistä sirkusta ja toinen puoliaika laulaja Tuulikki Elorannan show.

Sirkuksella oli yksi norsu, 4-vuotias Luna, siis aika nuori norsuksi. Tuulikista oli jo otettu lehdistöä varten mainoskuvia, joten Tuulikki oli siis ollut norsun selässä. Norsun hoitaja tosin oli ollut vieressä. Harjoitukset olivat käynnissä 14.6.1982 ja niiden lomassa Tuulikki ja orkesteri kävivät kahvilla paikallisella huoltoasemalla. Tuulikki ajatteli tuoda Lunalle Tupla-patukan.

Hän ilmeisesti lähestyi norsua liian äkkiä ja ilman, että norsun hoitaja olisi ollut lähellä. Norsu pelästyi ja Tuulikki kertoo vain nähneensä kun norsu kohotti päänsä ja löi Tuulikkia päällään niin, että Tuulikki vaipui maahan. Tuulikki on vain 160 cm pitkä ja kun norsun isku tuli yllättäen niin Tuulikin selkä antoi periksi. Tuulikki pääsi onneksi konttaamaan pois norsun jaloista, muuten jälki olisi voinut olla paljon pahempaa.

Selkä murtui kuitenkin kahdesta kohdasta ja Tuulikki makasi sairaalassa merkillisen metallihäkkyrän sisällä. Laite piti selkärankaa paikallaan. Paranemisprosessi kesti kaiken kaikkiaan 2–3 vuotta.

Paranemisen jälkeen puhalsivat uudet musiikilliset tuulet. Showaika oli siltä erää ohi ja ihmisiä viihdytettiin enemmän tanssikeikoilla. 1990-luvulla Elorannalta ilmestyi kaksi pitkäsoittoa. Viimeinen single ”Täydenkuun jälkeen / Kesäkaupunki” ilmestyi vuonna 1995. 1990-luvun alussa Eloranta muutti takaisin lapsuudenkotiinsa Sammattiin, jossa hän on työskennellyt muun muassa museo-oppaana.

Cirkus Safarille painettiin uudet julisteet vuonna 1982 ja se kiersi Suomea tavallisena sirkuksena. Elsa ja Dolf toivat 1980-luvulla Ruotsiin saksalaisen perhesirkuksen, joka kiersi Ruotsia sekä nimellä Cirkus Safari että Cirkus Safari Schreiber. Suomessa he käyttivät enimmäkseen nimeä Cirkus Safari. Se oli suomalaisten helpompi lukea ja lausua kuin sana Schreiber. Vuosi 1984 oli sirkuksen viimeinen sesonki ja Dolf Schreiber kuoli 1986.

.

Sirkus Caliba 2003

Tässä vielä näyte Sirkus Caliban vihreä-punaisesta linjasta vuodelta 2003. Aika ärjy väriyhdistelmä tässä ohjelmalehdessä, mutta takuulla huomataan. Toinen asia on, sopiiko se yhteen peilien, kristallikruunujen ja tyylihuonekalujen kanssa. Viime vuosien Caliban mainoksia tai ohjelmalehtiä ei ole silmiini osunut. Onko joku nähnyt?

Pieni suuri mies

Alhoniemen Ransun (26.8.1926–15.1.2012) siunaustilaisuus pidettiin Tampereen Kalevankankaalla viime lauantaina monilukuisen ystäväjoukon saattamana.

Vuonna 1943 Ransu urheili ja esiintyi Tampereen Kilpaveljien telinevoimistelijoissa. Seuratoverina oli myös Tatu Asumaniemi, jonka kanssa Ransu muodosti myöhemmin akrobatiaan ja komiikkaan perustuvan Vaari ja Poika -duon. Vaikka luulisi päinvastoin, niin Ransu oli alamies. Ransu hallitsi myös jongleerauksen, steppauksen ja suunsoiton. Kaiken muun ohessa Ransu pelasi myös jääkiekkoa ja nyrkkeili. Vuonna 1960 hän oli perustamassa Tampereen Sisu -urheiluseuraa.

Vuosien varrella töitä tarjosi myös teatteri. Sähkömiehelle, joka hallitsi ääni- ja valotekniikan sekä juontajan, roudarin ja järjestelijän hommat, tarjosi töitä myös Veikko Sinisalon ja Eino Grönin kiertueet. Ransulla oli näppinsä pelissä monessakin paikassa sirkusalalla. Hän oli Sirkus- ja varieteetaiteen ystävät CIVA ry:n puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä, Esiintyvät taiteilijat ry:n kunniajäsen, Tamperee Mini-Sirkuksen opettajana sekä Sorin Sirkuksen ja Nuorisosirkusliiton perustajajäsen.

Kuvassa hän on Prof. Bluffon (Pekka von Cräutlein) halauksessa Tampereen Nalkalan kentällä 2003.

Kommentit:

Suru-uutinen tuli ja kutsu siunaustilaisuuteen.
Olimme Esiintyvät taiteilijat ry:n ja Voimaa ilosta ry:n puolesta siunaustilaisuudessa Tampereen Kalevankankaalla lauantaina 4.12. Tilaisuus oli sykähdyttävän muistoihinjäävä.
Paikalla oli Ransun vaimo Ainon rinnalla heidän tyttärensä ja poikansa. Lähiomaiset ja ystävät sekä Ransun kotiseura Tampereen Sisun hallintoa ja jäsenistöä. Ransun akrobatian taidot olivat kehittyneet seuran riveissä. Hänen valmennuksensa ja tukensa antoivat valmiuksia monille seuran jäsenille, erityisesti nuorille urheilijoille.
Ransun muistot jäivät sydämeeni
Timo Aaltonen

.

7 Broadnes

Tässä vielä valokuva viime lauantaiseen Sirkus Americano -juttuun. Tässä nyt ovat ne inkkarit, joiden perään kyselin. Ryhmän nimi on 7 Broadnes ja sen jäsenet ovat saksalaisen Erhard Bosslen perhettä. Kuvaan on päässyt myös Caru kreikkalainen eli Kalle Nyman Pepita-norsunsa kanssa. Kallen vaimo Giselle on vasemmalla intiaaninaisten välissä.

Kommentit:

Muistan kun Pepita yhtenä päivänä tuli jostain syystä meidän koulun pihalle. Tämä oli siis Hattulan Hurttalan kansakoulu, vanhan kirkon vieressä.
En tiedä, oliko kyseessä jaloittelutuokio, mutta Pepita suoritti siinä laskutoimituksia taitavasti meidän lasten iloksi:)
Toisen kerran tapasin kaksi sirkuselefanttia (olisiko toinen sitten ollut Pepita?) Hyvinkäällä. Olimme poikani kanssa menossa 80-luvun loppupuolella (muistaakseni) sirkukseen ja kaksi isoa eläintä siinä kulki läheltä silloista (nyt jo purettua) kaupungintaloa.
Oli jotenkin epätodellinen näky.
Sirkus oli siinä ihan pienen matkan päässä.
- - - - - - - - - - - - - 

Uusi presidenttimme

Sauli Väinämö Niinistö (s. 24.8.1948) on Suomen 12. tasavallan presidentti. Siisti herrasmiesten välinen kamppailu päättyi eilen Niinistön selvään voittoon. Taisimme saada ihan hyvän presidentin. Toivotan koko sydämestäni myös onnea, sillä tiedän, että pelkkä kokemus ei riitä ihan kaikkeen.

Virallisesti Niinistö julistettiin Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 22.10.2011 ja iltajuhlat pidettiin Sirkus Finlandiassa. Kuvassa Niinistön vasemmalla puolella maneesimestari Carlo Jarz ja oikealla sirkushaitaristi Anne-Mari Kanniainen.

Sirkuksen uusi sukupolvi

Lauantaina alkoi Monacossa Uusi Sukupolvi -niminen sirkusfestivaali. Lajissaan ensimmäinen maailmassa. Festivaali kestää kaksi päivää. Pitkälle toistakymmentä nuorta kilpailevat paremuudesta eri sirkustaiteen aloilla. Tavoiteltavana ovat Kulta-, Hopea- ja Pronssi-Juniori-patsaat. Tuomaristo koostuu nuorista sirkusihmisistä ympäri maailman puheenjohtajanaan Pauline Ducruet (s. 1994), prinsessa Stephanien (s. 1965) tytär. Tässä osanottajat, tulevia tähtiä:

École du Cirque Piste d’Azur (France), outside animation
Equipe Monaco fémina Sports, (Monaco) gymnastic acrobats
Rene Casselly junior (Germany), Mowgli and his elephants
New Generation families Casselly and Berdino (Germany/Denmark), High School on horses
Mary-Lu Casselly and Berdino junior (Germany/ Denmark), roller skating
Alexandra Probst (Germany), 21 ponys / small animals
Goncharov et Goncharov junior (Ukraine), lions
Ashton Brothers (Australia), excentric acrobats / slackwire
National Acrobatic Troupe of Bejing (China) equilibrists
André Stykan (Czech Republic), equilibrist
Sharon Berousek (Czech Republic), juggler
Pranay Werner (Germany), diabolo
Duo Istomini (Russia), equilibrists
Geraldine Philadelphia (Germany), hula-hoop
Rafael Scholten (France), magician
Victor Rossi (France), ringmaster and comedy with Hector Rossyann
Viviana Rossi (Verone circus school, Italy), aerial net
Valery and Julia (Ukraine), Hand to hand
Tamila Perevariukha (Ukraine), solotrapeze
Conelli Band (Switzerland), New Generation Band
Baptiste Raffy : Mini ringmaster

Kuvassa ukrainalainen domptööri Vladislav Goncharov ja pikkukaveri Timur Goncharov Junior, joka osallistuu myös kisaan. Otin kuvan aikuisten sirkusfestivaalin aikana sirkusrakennuksen takapihalla tammikuussa.

Sirkus Americano

Eero Taivalsaari kirjassaan Sirkuselämää jakaa sirkukset ryhmiin. Hänen määritelmänsä mukaan ohjelmakooste on sirkusta silloin, kun se esitetään teltassa pyöreällä areenalla, jota ympäröi katsomo, ja kun ohjelma käsittää vähintään kolme numeroa. Ilmeisesti Eero hyväksyy myös sirkusrakennukset, joita Euroopassa on vielä useita.

Jos numeroita on vähemmän kuin kolme, kysymys on sideshow- eli oheisohjelmasta. Taivalsaari jakaa sirkukset myös kokonsa perusteella. Suursirkuksilla on vähintään kahden tunnin ohjelma, elävä orkesteri ja yli 1000 hengen katsomo. Muut ovat keskisuuria- tai pikkusirkuksia ja tivolisirkuksia. Ihan käyttökelpoinen jako.

Yksi näistä tivolisirkuksista oli Sirkus Americano, joka toimi Tivoli Matti Sariolassa. Yläkuvassa ohjelmalehden kannet vuodelta 1960. Alakuvassa itse ohjelma, jonka on kuvittanut Briitta Gammals.  Kansainvälistä artistijoukkoa oli Suomen lisäksi Unkarista, Itävallasta ja Italiasta. Mistähän tulivat nuo inkkarit? Ilmeisesti vahingossa Henricon nimi on painettu k-kirjaimella. Minulla ei ole valokuvaa Sirkus Americanosta, mutta sen fasaadin maalasi hyväntekijänä tunnettu Veikko Hursti.

Kommentit:

Inkkarit tulivat Saksasta. Edit Sandor kertoo Balleriina- kirjassaan, että 7 Broadnes oli saksalaisen Erhard Bosslen perhe ja heillä oli teltta, missä he esiintyivät useita kertoja päivässä. Perheeseen kuului äiti, isä, anoppi ja viisi lasta. Heillä oli intiaaninumero ja kauniit intiaaniasut sulkapäähineineen. He pitivät pukuja yllään koko päivän myös käydessään kaupungilla ostoksilla. Se oli siis hyvää mainosta tivolille. Ihmiset luulivat heidän olevan oikeita intiaaneja, koska heidän ihonvärinsä oli hitusen tumma, aivan kuten intiaaneilla. heillä oli lassonheitto-, piiska- ja tarkkuusammuntanumero.
Myöhemmin lasten aikuistuttua he työskentelivät omassa Motorshowssa kuljettajina. He tekivät autolla kaikkia mahdollisia temppuja, esimerkiksi ajoivat kahdella pyörällä tai hyppäsivät henkilöautolla kymmenen pysäköidyn auton yli. Yksi pojista joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Eräänä päivänä Erhard Bossle, hänen tyttärensä ja tämän mies ajoivat kaupunkiin. Vävy ajoi autoa. He ajoivat kolarin, missä Bossle menehtyi. Yleensä tytär istui siinä paikalla, jossa isä oli nyt istunut.
Erhardin veljellä Leonard Bosslella ja perheellä oli Motorshow Hell Drivers, jonka kanssa hän kiersi esiintymässä ympäri Suomea menestyksekkäästi. 

Markku Aulanko

2 Wealdo

Amicos-Powers-Nokipoika-historiaan löytyi uusi haara 2 Wealdo. Seppo Malinen kertoo, että ryhmään kuuluivat hänen isänsä Albert (Alpo) Malinen ja Vesa Salo. Akrobaattiryhmän nimi oli muodostettu herrojen etunimiä muokaten.  Salo oli alamies ja Malinen ylämies.

Alpo oli myös 3 Powers -postikortissa mukana. Alpo harmitteli joskus sitä, että hänet oli jotenkin laitettu taka-alalle Kolmesta Iloisesta Nokipojasta, joissa hän kuitenkin jossain vaiheessa esiintyi.

Alpo Malinen esiintyi paljon Sariolan veljesten tivoleissa sekä Sirkus Zoossa ja Sirkus Euroopassa. Joskus hän esiintyi yksinkin nimellä Malino. Joskus mukana oli Seppo Malisen velipoikakin "ihmelapsena". Alpo Malinen teki numeron myös trampoliinilla ja esiintyi Nopo-pellenä. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke, mutta hän ehti kuolla 1981 ennenkuin sai tiedon tästä.

Muuten – tähän blogiin ovat tervetulleita kaikki sirkukseen liittyvä materiaali. Periaate on, että päivittäin julkaistaan joku kuva lyhyen tekstin kera. Pelkät tekstit sijoitan kommenteihin kyseisten juttujen yhteyteen. Minulle voi myös lähettää kaikenlaista tavaraa, jonka palautan skannattuani tai valokuvattuani sen. Penkokaapas laatikoitanne!
Kari Nieminen, PL 454, 33101 Tampere, info@reklaamikari.fi
.