Thursday, 5 January 2017

Veikko Hursti


Tässä on Veikko Hurstin maalaama juliste vuodelta 1951. Voi kai sanoa, että siihen aikaan lähes kaikki kotimaiset tivolit ja sirkukset teettivät mainostöitä Hurstilla. Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Veikko Stefanus Hursti (25.11.1924–10.5.2005) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen. Poika Heikki Hursti jatkaa tänään isänsä työtä. Tästä Veikko tunnetaan, mutta hänen aikaisempi elämänsä olisi yhden dokumenttielokuvan arvoinen.

Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia. Sotien jälkeen Hursti elätti itseään ensi sijassa kauppojen ja maassa kiertävien tivolien mainospiirtäjänä ja kylttimaalarina. Tällä tavoin hän tutustui sirkus- ja tivolimaailmaan. Sittemmin hän perusti oman ohjelma- ja mainostoimiston, Nuorten taiteilijoiden toimintayhdistyksen, ja organisoi suuria yleisötapahtumia, kuten Miss Sulosääri -kilpailun, koomikkokilpailun, iskelmä-, rock- ja kuplettikilpailuja sekä joulukatukulkueitakin. Avioliiton Veikko Hursti solmi 1949 Lahja Miettisen kanssa, ja perheeseen syntyi kuusi lasta. Mainosmaailman pyörteissä Veikko tarttui pulloon. Ryyppykaudet saattoivat venyä viikoiksi. Hursti kävi todella pohjalla, mutta pääsi ylös. Loppuelämänsä hän auttoi muita vähäosaisia ja alkoholisteja.

Veikko Hursti (Kuva Jarno Riipinen, Iltalehti).

Kansallisbiografiassa kerrotaan, että Veikko Hursti työskenteli itsekin Sirkus Finlandiassa akrobaattina, voimamiehenä, jonglöörinä ja nuorallatanssijana. Se ei pidä paikkaansa. Eihän silloin vielä Sirkus Finlandiaa ollut olemassakaan. Suomen Tivolissa Hursti on esiintynyt akrobaattina samassa ryhmässä kuin Kantokorven veljekset ja hän on myös esiintynyt nuorallakävelijänä. Hän kertoi kerran, että heitteli palavia soihtuja vaijerilla ja heitti ne numeronsa lopuksi maassa olevalle avustajalle, joka oli Pikku-Kalle Hyden. Kalle ei saanutkaan keiloja kiinni ja soihdut sytyttivät Kallen takin palamaan. Veikko kertoi, että hänen silmissään on näkymä, missä Pikku-Kallen takki palaa kolmesta kohtaa.

Hän maalasi Suomen Tivolissa eri yksiköissä, useasti Tope Sariolan osastossa. Kertovat, että kun kiertue keväällä alkoi niin jengi alkoi jännittää, että koska Veikon putki alkaa ja hän joutuu lähtemään kesken pois.

1 comment:

  1. Sain ikiaikaisen lempinimeni Pikku-Kalle koska olin 3v vielä Hydeniä lyhyempi :) En muista tarkalleen oliko se Hydeni vai Onni kuka tämän "leiman" antoi mutta se on pysynyt. Pojasta kasvoi 190cm ja pikku-Kallena vieläkin :)

    ReplyDelete