Tuesday, 26 April 2016

Henry Miller

Mr. Slow, Jyrki Nousiainen Sirkus Finlandiassa 2010. 

Aikansa kirjallisten normien rikkoja Henry Miller (26.12.1891–7.6.1980)  rakasti sirkusta. Hän on jälkeensä jättänyt moniakin ajatuksia sirkusmaailmasta. Tässä hänen mietteitään klovnista:

Ilveilijät ja enkelit ovat niin jumalallisesti sovitetut, toinen toisiinsa.
Ilveilijä on toiminnan runoilija. Hän on se kertomus, jota esittää.
Nauru erottaa ilveilijän muusta maailmasta… se on hiljaista, sellaista jota nimitämme ilottomaksi nauruksi, Ilveilijä opettaa meidät nauramaan itsellemme. Ja tämä naurumme on syntynyt kyynelistä.
Maailma ei ole milloinkaaan ihmiskunnan historian aikana ollut niin täynnä tuskaa ja pelkoa kuin nyt. Siellä täällä tapaamme kuitenkin ihmisiä, joita yleinen surkeus ei kosketa, ei saastuta. He eivät ole sydämettömiä yksilöitä, kaukana siitä! He ovat tehneet itsensä vapaiksi. Heille, maailma ei ole sellainen, miltä se meistä näyttää. He näkevät sen toisin silmin. Me sanomme heistä, että he ovat kuolleet maailmalle. He elävät hetkessä, kokonaisesti ja täydellisesti, ja säteily, minkä he levittävät ympärilleen, on lakkaamatonta ilon laulua.
Minusta tuntuu, että ilveilijä yrittää jättää meille seuraavan sanoman: että meidän tulisi olla osallisina alinomaisessa virtaamisessa ja liikkeessä, että meidän ei tulisi pysähtyä miettimään, vertailemaan, analysoimaan, omistamaan, vaan meidän tulee virrata edelleen ja lävitse, lakkaamatta, kuin musiikki. Tämä on antautumisen lahja ja ilveilijä esittää sen symbolisesti. Meidän asiamme on tehdä se todellisuudessa.

Eipä tuo teksti ensi lukemalla auennut, rehellisyyden nimissä ei vielä toisellakaan, mutta kolmannella kerralla tunnustin jo olevani samaa mieltä joissakin kohdissa.

David Larible ja Jigalov, takana hymyilee Leena Jurvakainen, Monaco 2006.

Sebastian ja Don Christian Sirkus Finlandiassa 2008. 

Fumagalli ja Daris Monacossa 2015.


.

No comments:

Post a Comment